keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Äänikirjat ovat yksin autoilevan ilo

Aloitin nyt syksyllä säännöllisemmän autoilun. Joka viikko saan istua aika monta tuntia autossa yksin. Parasta yksin autoilussa ovat äänikirjat, joita saan kuunnella. Ensimmäisellä kierroksella kirjastossa huomasin äänikirjahyllyjen päivittyneen ja valitsin kuunneltavaksi Elena Ferranten romaanisarjan ensimmäisen osan.

Loistava ystäväni oli minulle melkoisen voimakas kuuntelukokemus. Ehkä teoksen puoleen väliin ajattelin, etten pidä kuulemastani. Nuorten naisten asuinympäristön raakuus tuntui todella vaikealta kuunnella. Kun sitten antauduin tarinan vietäväksi, huomasin olevani aivan tunteideni vallassa. Nuoren Elenan epävarmuus ja Lilan voima tuntuivat minussa, vaikka vain istuin auton penkillä ja annoin tekstin virrata lävitseni.

Seuraavaksi pääsinkin etsimään kuunneltavaa Karstulan kirjastosta. Eräänä tavoitteenani oli valita lyhyt äänikirja. Sydän vielä ruvella edellisestä kuuntelusta valitsin Toni Morrisonin romaanin Koti. En todellakaan lukenut takakannen tekstiä ennen kuuntelun aloittamista. Ehkä lyhyempää äänikirjaa valitessani toiveeni oli kuulla kevyempi tarina. Toni Morrisonin teokset ovat loistavia, mutta kevyitä ne eivät ole.

Tarina sodan vaurioittamasta miehestä ja hänen sisarestaan sulautui mielessäni kaikkeen siihen tuskaan, jota koin Loistavan ystävän kanssa. Koti on minulle kertomus särkyneiden ihmisten ponnistelusta kohti siedettävää elämää. Ensin on jäätävä henkiin. En itkenyt kuunnellessani, mutta kiemurtelin ja koin vellovaa ahdistusta. Huh!

Seuraavan äänikirjan valitsin aivan toisesta ääripäästä. Nora Robertsin Kaukainen unelma on hattaraa Ferranten ja Morrisonin teoksiin verrattuna. Se ei haittaa, nyt hattara sopii oikein hyvin. Rikkaita ihmisiä, ihmissuhdeongelmia ja oletus onnellisesta lopusta ainakin kaikille hyville ihmisille on paikallaan ja viihdyttää minua nyt autossa.

Elena Ferrante: Loistava ystäväni
Toni Morrison: Koti
Nora Roberts: Kaukainen unelma 

6 kommenttia:

  1. Pitäisikin lukea tuo Morrisonin Koti jossain vaiheessa. Edelleen ehkäilen Ferranten kanssa. Luulen, että joskus tartun hänen kirjoihinsa, mutta vielä ei ole oikea aika.

    Äänikirjojen kuuntelemista olen kokeillut muutaman kerran, mutta minun on vaikea keskittyä niihin. Autossa voisi ehkä onnistua, mutta ei ole autoa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Jäin miettimään, ovatko kaikki Morrisonin teokset näin jylhiä ja "suuria"? Osan niistä olen lukenut aika nuorena ja ehkä kevyemmin kuin lukisin nykyään.

      Poista
  2. Olen samaa mieltä, eli äänikirjat ovat hyviä autoillessa. Olen lukenut molemmat sekä Kodin että Loistavan ystävän, joista Koti on se minun kirjani.
    Robertsilata olen lukenut romanttisia kirjoja ja joka kerta viihtynyt. Pitkillä matkoilla mukavaa luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai! Kiitos kommentistasi. Tänään taas hyppään auton rattiin ja napsautan Margon ja Joshin tarinan jatkumaan.

      Poista
  3. Äänikirjoja kuuntelen tällä hetkellä paljon. Yleensä siivotessa ja muiden askareiden parissa. Autossa olisi varmasti myös hyvä jos auto tai edes kortti olisi :D /Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, kiitos kommentistasi. Tuo korttittomuus ja autottomuus kyllä vaikeuttaa autokuunteluja. Onneksi on siivous. Sohvalla pötköttäen en itse pysty lainkaan kuuntelemaan äänikirjaa, uni tulee heti!

      Poista

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!