keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Ilkka Auer: Anastasia

Aamupäivän selkeys oli tiessään. Vuorten kokoiset pilvet olivat palaneet pahaenteisesti mereltä ja peittäisivät auringon pian kokonaan. Se arvelutti Kristiania. Pahuus viihtyi hämärässä ja pimeässä ja auringonvalo karkoitti sen tiehensä. He olivat lähteneet liikkeelle auringon paistaessa tajuamatta, että säätila oli hyvin epävakaa ja saattoi muuttua hetkessä. Sitä Kristian ei tiennyt, liikkuisivatko hirviöt päiväsaikaan, jos oli pilvistä, vai rajoittuivatko niiden kyvyt vain öiseen aikaan. Hän toivoi asian olevan jälkimmäisen kaltainen, muttei sitä koskaan tiennyt. Kenties vain auringon suora valo karkoitti paholaiset.
Ehkei sekään.
Kannen kuva Brocin käsialaa. Lisää Brocin kuvia löytyy mm. hänen blogistaan.
Tänä kesänä en etene paksujen kirjojen lukemisessa. Sen sijaan siivoan, pelaan ja katson elokuvia. Minua ärsyttää lukemisen vaikeus, joten päätin lukea jotain alusta loppuun tarttumalla Ilkka Auerin kirjoittamaan nuortenromaaniin. Anastasia on genreltään kauhua, ja jännitin etukäteen omaa selviämistäni tuon lajityypin kanssa. Olen nimittäin henkilö, jonka vinkuu ja säpsähtelee elokuvissa pelästyessään ja joutuu katsomaan osan jännittävistä kohdista sormien välistä tai kokonaan silmät kiinni.

Anastasia on muodoltaan pokkari, teoksessa on pehmeät kannet ja sivuja 243. Kirja on kuin luotu otettavaksi mökille tai kesäreissulle ja luettavaksi öiseen aikaan sängyssä tai teltassa. Päähenkilö on Kristian, joka tulee jälleen viettämään kesää isovanhempiensa luo Kirkkonummelle pieneen Friggesbyn kylään. Kylän erityisenä houkutuksena nuorelle Kristianille ovat kaverit Elsa ja Matias. Varsinkin Elsaan liittyy toiveita ja myönteisiä ajatuksia. Kristian on rohkea ja tekevä tyyppi ja herättää ainakin tässä lukijassa hyviä odotuksia erityisesti Elsan kanssa liikkuvana ja tutkivana uteliaana kesävieraana.

Friggesbyn asukkaat ovat varsinainen kokoelma toinen toistaan oudompia tyyppejä. Tarinan tiivistyessä mystisyys lisääntyy ja tapahtumat muuttuvat yliluonnollisiksi. Aika pitkään sinnittelin keveissä mielialoissa, mutta kammottavuuksien alkaessa toden teolla toivoin voivani lukea tarinaa jotenkin hyppien ja sormien välistä tirkistellen. Yöllä kirjaa lukiessani tunsin lukevani kauhutarinaa. Anastasia yhdistää menneisyyden tapahtumia Suomessa ja Venäjällä. Teoksesta löytyy löyhkää, pimeyttä, uhkaavaa väijyntää ja pelkoa. Siellä on myös verta, raatoja, ruumiita ja yliluonnollisia voimia. Teos on minulle riittävän pelottava, miltei liiankin. Uskon, että monelle se on aivan sopiva.

Tarjoan Anastasian luettavaksi perheemme nuorille miehille, koska teos sopii mielestäni yläkouluikäisille tai vähän sitä vanhemmille. Teos on helppolukuinen ja nopea, joten palkinto odottaa lukijaansa ilman tuskaista vääntöä. Anastasia on vetävä tarina nuoriin ja koko kylään kohdistuneesta kirouksesta ja vainosta ja tuon mysteerin selvittämisestä.

HaamuShopista löydät ilmaiseksi luettavan e-novellin Nimeni on Pjotr. Novelli on lisätarina Anastasiaan. Seuraavaksi luen tuon e-novellin.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Anastasia
Tekijä: Ilkka Auer
Kannen kuva: Broci
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: Haamu Kustannus

1 kommentti:

  1. Heh, minä luin tämän kirjan hyppien riviltä toiselle ja jopa sivulta toiselle. Välillä sitten palasin taaksepäin. Minullekin tämä oli jo miltein liian pelottava, mutta uskon, että kauhun ystävät kyllä pitävät tästä!

    VastaaPoista

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!