lauantai 2. huhtikuuta 2016

Helen Macdonald: H niin kuin haukka

Kansikuva kustantajan sivuilta
Sitten lintu käänsi päänsä ja tuijotti minua suoraan silmiin. - - Silloin, juuri sillä hetkellä, mieleeni juolahti, että se kanahaukka oli minua suurempi ja tärkeämpi. Ja paljon, paljon vanhempi: Deanin metsästä löytynyt dinosaurus. Höyhenissä selvä esihistorian tuoksu; se kihelmöi sieraimissani väkevänä, ruosteisena kuin myrskysade.
Valitsin Helen Macdonandin kirjan luettavakseni pelkästään kannen ja kirjan nimen perusteella. Odotin varmaankin romaania, mutta kirjan saatuani huomasin sen olevan muistelma ja tietokirja. Nyt tämä hieno ja koskettava kirja on luettu.

Macdonaldin H niin kuin haukka on kertomus naisesta, joka on rakastanut haukkoja lapsuudestaan asti. Minäkertoja Helen suree edesmennyttä isäänsä ja hankkii itselleen haukan. Helenin tarinan nykyhetkeen lomittuu hänen oma lapsuutensa, hänen isänsä lapsuus, kirjailija T. H. Whiten yksityinen elämä ja kirjallinen tuotanto vajaa vuosisata sitten ja haukkojen koulutuksen vuosisatainen perintö. 

H niin kuin haukka sisältää paljon historiaa. Macdonald kertoo englantilaisesta haukankasvatuksen perinteestä hyvin perusteellisesti. Macdonald itse on lukenut erittäin paljon aiheesta, osan hän kertoo itsensä kautta ja osan hän kierrättää lukijalle Whiten kautta. Sekä White että Macdonald lumoutuvat Edmund Bertin 1619 kirjoittamasta kirjasta An Approved Treatise of Hawkes and Hawking.

Tietokirjassa H niin kuin haukka Helen kuopaisee syvältä itsestään. Koettu menetys saa Helenin henkiseen ja sosiaaliseen epätasapainoon. Tämä Helenin henkilökohtainen myllerrys saa uusia merkityksiä haukan kouluttamisen kautta. Kaksi otetta kirjasta:
En kouluttanut haukkaa siksi, että tuntisin olevani erityinen. En toivonut, että tuntisin haukan ansioista astelevani oikeutetusti kauan sitten kadonneiden esi-isieni mailla. En voinut sietää historiaa, en ylipäänsä aikaa. Koulutin haukkaa saadakseni sen kaiken katoamaan.
Surun arkeologia ei ole järjestelmällistä. Pikemminkin se on maan kääntämistä lapiolla, niin että esiin ilmaantuu sellaista mikä on unohtunut. Päivänvaloon nousee yllättäviä asioita: ei vain muistoja vaan myös mielentiloja, tunteita, aiempia tapoja tarkastella maailmaa.
Kuolema on vahvasti läsnä muistelmassa H niin kuin haukka. Kirjassa riittää paljon kuolemaa ja tuhoa, aina isän hautajaisista veriseen kanin raatoon niityllä haukan hyökkäyksen jälkeen. Haukka metsästää, se on peto. Ihminen haluaa osansa saalistamisesta kouluttaessaan haukkaa omiin tarkoituksiinsa. Haukan koulutus on armotonta ja julmaakin toimintaa, jonka tavoitteena on saada villi peto yhteyteen ihmisen kanssa ja jonkinlaiseen riippuvuuteen ihmisestä. Kanahaukka on kirjoittajalle "hankala kuoleman lintu, joka elää ja kylvää kuolemaa metsien tiheikössä". Kanahaukan lennättäminen vaatii kuitenkin rohkeutta, jota Helen ei usko itseltään löytyvän. Hän pitää itseään tarkkailijana. Haukan koulutus vaatii aktiivisuutta. Ote kirjasta:
Kokemuksesta oppii, että kanahaukan raja seksuaalisen kiihtymyksen ja kamalan, väkivaltaisen raivon välillä on hiuksenhieno. Kasvattajan on vahdittava haukkojaan jatkuvasti, tarkkailtava niiden käyttäytymistä valmiina puuttumaan siihen.
Macdonaldin H niin kuin haukka on kaunis kirja intohimosta ja tunteista. Kertojaminä sitoutuu voimallisesti haukkaansa ja suree menetystään omalla laillaan. Jo pelkästään vahva sitoutuminen koulutettavaan haukkaan on jo menetys sinänsä. Kääntyessään kesyttömän pedon puoleen Helen kääntyy pois ihmisistä ja ihmisestä itsessään. Kirjassa kuolema on lohdullinen paikka. Siellä ollaan "kadoksissa, - - tiheässä metsässä". 

Kirja on vahva kunnianosoitus haukalle ja sen ylivertaisuudelle. Haukan aistit ovat omaa luokkaansa verrattuna ihmiseen. Macdonaldin mukaan haukka pysyy erottamaan värejä, jotka eivät ole ihmissilmän nähtävissä. Se voi myös seurata maailman magneettikentän voimaviivoja. "Kaikki haukassa on muotoutunut ja virittynyt metsästystä ja tappamista varten." Kirjan luettuani päädyin katsomaan haukkavideoita netistä.

H niin kuin haukka on tietokirja, jonka voi lukea kuin romaanin. Se tarjoaa paljon tietoa haukoista. Sen lisäksi kirjassa on tärkeitä huomoita ja muistoja olemassaolosta tietoisena olentona ja niistä tunteista, joiden kanssa ihmiset joutuvat elämään. Kirja kertoo myös ihmisen ristiriitaisesta suhteesta luontoon ja eläimiin. Nämä ovat isoja asioita, joista kirjoittaminen voisi kääntyä saarnaamiseksi. Sitä kirjassa ei mielestäni ole.

Kirja on luettu myös Katjan Lumiomena-blogissa ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogissa.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: H niin kuin haukka (H is for Hawk)
Tekijä: Helen Macdonald
Suomentaja: Irmeli Ruuska
Julkaisuvuosi: 2016 (2014)
Kustantaja: Gummerus

Ei kommentteja: