lauantai 9. tammikuuta 2016

Sarah Lark: Valkoisen pilven maa

Kansikuva kustantajan sivuilta

Olen lukemassa pitkän kaavan kautta Mihail Šiškinin Neidonhiusta. Kirjan lukeminen on kesken ja tulee olemaan kesken vielä jonkin aikaa. Siksi erään päivänä lähdin kirjastoon etsimään itselleni jotain muuta luettavaa. Mielessäni oli keveys, joten oli aivan ymmärrettävää, että tulin kotiin paksukaisen kanssa. Nyt luettu Valkoisen pilven maa on melkein 900 sivuinen jötkäle.

Sarah Larkin Valkoisen pilven maa kertoo kahdesta naisesta, joiden elämät kietoutuvat yhteen. Helen Davenport on köyhähkö englantilainen kotiopettaja, joka lähtee Uuteen-Seelantiin 1850-luvulla. Seurakunnan kautta löytyy mahdollinen puoliso, johon tutustutaan kirjeenvaihdolla. Neiti Gwyneira Silkhamilla taasen on varakas perhe, mutta hivenen tulinen luonto ja myös hän päätyy järjestettyyn avioliittoon Uuteen-Seelantiin. Kaikki tämä selviää jo takakannesta.

Hän myhäili tyytyväisenä nähdessään taas kotimaansa. "Näyttäytyihän maa juuri samanlaisena niillekin ihmisille, jotka tulivat ensimmäisellä kanootilla Polynesiasta Uuteen-Seelantiin. Siitä maa on saanut maorinkielisen nimensäkin - aotearoa, pitkän valkoisen pilven maa."
Valkoisen pilven maa oli oikein viihdyttävää luettavaa. Kiinnyin molempiin päähenkilöihin, joiden elämä uudessa maassa ei todellakaan ollut helppoa. Uusi-Seelanti, sen maisemat ja esimerkiksi maorit ovat kuitenkin vain taustaa tässä teoksessa, pääpaino on Englannista kotoisin olevien ihmisen keskinäisillä sosiaalisilla kiemuroilla. Osa heistä on ollut uudessa kotimaassaan vain lyhyen aikaa, osa pidempään.

Valkoisen pilven maa sopii hyvin sukutarinoista nauttiville lukijoille. Sellainen itsekin olen. Mieleeni tulevat Okalinnut ja vaikkapa Tuulen viemää, jonka voi lukea myös suvun ja naisen tarinana. Mielenkiintoista oli, että kun lukemiseni päätteeksi yritin löytää sopivaa otetta tekstistä tätä blogikirjoitusta varten, sitä ei tuntunut millään löytyvän. Tarina on hyvin juonivetoinen. Juonen säikeet paljastuvat tekstilainoissa. Tai ainakin niissä kohdissa, jotka minua eniten liikuttivat.

Valkoisen pilven maa ennättää kuvata Helenin ja Gwyneiran lasten aikuistumisen. Teos aloittaa trilogian, joten lisää on luvassa.

Teos: Valkoisen pilven maa
Tekijä: Sarah Lark
Suomentaja: Sanna van Leeuwen
Julkaisuvuosi: 2015
Kustantaja: Bazar

7 kommenttia:

Jonna kirjoitti...

Viihdyttävä, helppolukuinen ja mukavan vetävä tarina. Petyin kuitenkin hieman siihen, miten tarinassa vedetään paikoin liikaa mutkia suoriksi.

Mai Laakso kirjoitti...

Ajattelin itsekin laittaa tuon lainauksen postaukseeni ;) Siinä kuvataan juuri oikein kirjan nimeä.
Tämän luki ihmeen nopsasti huolimatta sivumäärästä. Koukuttava ja mukavan viihteellinen :) ja tietysti sitä historiaa tuli siinä ohessa.

bleue kirjoitti...

Tämä välipalasi taitaa asettaa minulle Neidonhiuksen oikeaan muttasuhteeseen.

bleue kirjoitti...

:D taisi tulla sopiva kirotusvirhekin mukaan!

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Kiitos kommentistasi, Jonna. Minulla oli loppua kohti jo kiire, joten mutkat suoriksi -asenne sopi minulle tällä kertaa. Mutta tarina menetti siinä jotain.

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Kiitos kommentistasi, Mai. Kirja oli nopealukuinen paksukaiseksi.

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Muttasuhde todellakin... Kiitos kommenteistasi ja lukuiloja sinulle, Bleue!