Kirjoja luetaan ja ne muodostavat kirjallisuuden. Opin lukemaan pienenä, joten lukuvuosia alkaa olla takana pyöreät neljäkymmentä. Vaikka välissä on joitakin vähäisemmän lukemisen vuosia, olen lukenut elämässäni todella paljon. Kun oppii lukemaan hyvin, lukemisesta voi nauttia. Riittävän hyvä lukemisen taito tarkoittaa sitä, ettei tarvitse miettiä joka sanaa. Tuolloin taito on niin hyvä, että voi riemuita vaihtuvista maisemista ja vauhdista.
Oma lukeminen asettuu jonkinlaiseen mittakaavaan näin marraskuisen lukuhaasteen aikaan, kun laskee lukemisiaan. Tähän päivään mennessä olen lukenut noin 2000 sivua tässä kuussa. Kaikki se on ollut pelkästään iloa, palkinto tehdystä päivästä ja oma rauhan hetki, joka on odottanut ennen nukkumaanmenoa. Tämä riemu on hyvin halpaa, kiitos suomalaisen kirjastolaitoksen.
Kun lähdin aamulla töihin, oli pimeää. Kun tulin töistä, oli pimeää. Nyt ulkona on mörköpimeää. Silti voin ottaa kirjahyllystäni kirjan, jossa ollaan keskellä aurinkoa ja lämpöä. Lukemisen taidon avulla voin siirtyä siihen maailmaan hetkessä.
Puutarha oli täynnä perhosia ja outojen kukkien tuoksua ja tuulen ravistelema ihmeköynnös varisteli kirkkaanvärisiä kukkiaan lumpeenlehdille ja tyyneen veteen. Appelsiinipuiden alla maa oli yhä kostea viimeisen rankkasateen jäljiltä ja lukemattomien mehiläisten surina oli yhtä unettava ja rauhoittava kuin lämpimän tuulen suhina yläpuolella olevassa lehvistössä ja rannalla laiskasti vaahtoavien tyrskyjen kohina merenpuoleisen muurin takana.
(Ote M. M.Kayen Pasaatituulet)
Tänään luettu 62 sivua. Palaan Ready Player Onen ihanuuteen myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti