Kun on elänyt kaiken ikänsä tuttujen ihmisten keskellä, ei arvaakaan, miten ihania vieraat ihmiset ovat. Oma maa mansikka, muu maa mustikka sanotaan. Se on oikein. Mansikoista saa toisinaan tarpeekseen.Tänään on kulunut 100 vuotta Aapelin syntymästä. Sen kunniaksi päätin lukea jonkun itselleni uuden Aapelin tuotannosta. Valitsin sokkona Alvari kananvahti -teoksen, joka on julkaistu 60-luvun alussa. Kirjan 161 sivua vaikutti ennakkoon nopealukuiselta ja vaivattomalta. Aluksi hymähtelin päähenkilölle, sekatyömies ja elämäntaiteilija Alvari Råstenille, jonka sukunimestä oli tipahtanut K jossain vaiheessa ennen tarinan alkua. Alvari lipuu maataloon tekemään töitä ylöspitoa vastaan ja päätyy lajittelemaan kananjätöksiä. Alvari ei tunne käsitettä paskaduuni ja tekee hommat piruuttaan loppuun. Nautin alusta, mutta pian lukeminen alkoi hyydyttää pahasti.
Herra Simsetti on sanonut minulle, että nainen on kieroin kaikista eläimistä.Alvari on päähenkilönä joko tyhmä tai salaviisas, kohtalaisen ärsyttävä hän on joka tapauksessa. Kirjan edetessä Alvari, joka mm. kertoo etsivänsä veljeään, siirtyy maalta kaupunkiin. Välillä juttukaverina on kana, välillä joku ukko. Savolainen huumori ja kokoaikanen tuumailu ei nyt kolahtanut minuun. Syynä saattaa olla nykyinen elämä Savossa. Luin Alvari kanavahtia hävyttömän monta iltaa. Luku-urakan lopuksi luin valittuja paloja kirjasta miehelleni, joka muisteli Siunatun hulluuden huippukohtia. Olisinpa lukenut sen.
Ei tule kuuloonkaan, että naiset voisivat olla ystäviä keskenänsä. Vielä vähemmän tulee kuuloon, että nainen kykenisi olemaan ystävä miehen kanssa, sanoo herra Simsetti. Tarkoitan sellaista ystävyyttä, josta on kirjoitettu, että kaikki se kärsii ja niin edeskäsin. Naisen pää on kavalampi kuin käärmeen pää, sanoo herra Simsetti. Ennen minä asuisin jalopeuran ja lohikäärmeen kanssa kuin pahan vaimon kanssa, hän sanoo vielä ja kertoo muistavansa nämä sanat kirjasta.
Tekijä: Aapeli
Teos: Alvari kananvahti
Julkaisuvuosi: 1961
Kustantaja: WSOY
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti