sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Pauli Kallio: Noin seitsemän taidetta

Otin kirjastosta luettavaksi Pauli Kallion käsikirjoittaman Noin seitsemän taidetta. Sarjakuvateos on tämän vuoden satoa ja sen kustantaja on Suuri Kurpitsa. Teos alkaa mielenkiintoisesti Kallion kirjoittamalla esittelyllä kaikista teoksen tekijoistä, myös itsestään. Kallion lisäksi teosta ovat olleet tekemässä Kati Kovács, Timppa Mäkelä, Reetta Niemensivu, Ville Pirinen, Ville Ranta, Ninka Reittu-Kuurila ja Tiitu Takalo. Noin seitsemän taidetta koostuu seitsemästä sarjakuvanovellista, joita yhdistää taide.

Noin seitsemän taidetta on hauska ja viihdyttävä. Lyhyet tarinat voi lukea erillisinä ja koko teos on nopeasti luettu. Kirja oli ulkonäöltään niin houkutteleva, että useampikin kotiväestä luki sen ex tempore. Ihailin Kati Kovácsin Olenko minä taiteilija? -tarinan tytön intoa. Reetta Niemensivun Hoo, jos minä olen musta! -tarinan päähenkilön intensiivinen koukuttuminen suomalaiseen perinteeseen aiheutti perheessämme keskustelua. Kovácsin ja Niemensivun tarinoita yhdistää lapsuuden voimakas taidekokemus. Ninka Reittu-Kuurilan Siellä sinäkin olisit paskaa heittänyt on teoksen oma henkilökohtainen suosikkini. Usein käy niin, että sarjakuvateoksessa pidän enemmän joko kuvista tai tekstistä (vaikka kuvakin voi olla teksti, mutta ymmärtänette ajatukseni). Reittu-Kuurila onnistuu iskemään minuun näillä molemmilla todella lujaa.
Kuva Ninka Reittu-Kuurilan Siellä sinäkin olisit paskaa heittänyt -tarinasta teoksesta Noin seitsemän taidetta
Tarinan päähenkilö on nuori mies, joka rakastaa jalkapalloa ja teatteria. Vanhemmat eivät nuoren miehen ajatuksille tulevaisuuden suunnasta lämpene, joten pientä vääntöä on luvassa. Tarinan kuvat ovat mielestäni ihanan ilmavia ja valoisia. Nuoruus jatkuu myös Tiitu Takalon Kaikki mistä Tiina tykkää on punk -tarinassa.

Pauli Kallion ja Ville Rannan Mies joka jalosti juonittelun taiteeksi ja Ville Pirisen Eräät parhaista ystävistäni ovat kansanmuusikoita ovat jo nuorten aikuisten maailmassa. Kiitos jälkimmäisen tarinan, en pysty enää koskaan kuuntelemaan kansanmusiikkia ajattelematta tuon tarinan viinanhuuruista hääjuhlaa nuorisoseurantalolla ja yötä vuokramökissä. Viimeinen tarina on Timppa Mäkelän Suomalaisella sarjakuvalla menee lujaa, jossa suomalainen sarjakuvataiteilija verkostoituu ja hoitaa sosiaalisia suhteita.

Nautin paljon sarjakuvateoksesta Noin seitsemän taidetta. Lukija, joka ei tunne sarjakuvia omakseen, voisi hyvin aloittaa lukemisen tämän teoksen kaltaisesta kokoelmasta, jossa pääsee tutustumaan monen sarjakuvataiteilijan kädenjälkeen.

Teos: Noin seitsemän taidetta
Tekijät: Pauli Kallio, Kati Kovács, Timppa Mäkelä, Reetta Niemensivu, Ville Pirinen, Ville Ranta, Ninka Reittu-Kuurila ja Tiitu Takalo
Kustantaja: Suuri Kurpitsa
Julkaisuvuosi: 2015




2 kommenttia:

Margit kirjoitti...

Minä kuulun juuri noihin "ei tunne sarjakuvia omakseen", joten otan vinkin vastaan.

Katri kirjoitti...

Minä luin tämän juuri ja tykkäsin myös paljon. Sopii tosiaan sellaisellekin, joka lukee vähemmän sarjiksia :)