Onni on hyvä kirja odottamassa

Viime viikkoina olen kuluttanut aikani lähinnä gradun kirjoittamiseen, jalkapallon seuraamiseen ja perheen kanssa kuljailuun. Kun hupilukuaikaa on vähän, kirjan laatu on ratkaiseva. Pinoni alimmainen, Minna Canthin Ihmiskohtaloita liittyy lähilukukilvoitteluuni, joka on huonolla tolalla. Kirja on aloitettu, mutta ei edisty sitten millään. Seuraavana pinossa on minulle aivan vieras Sudenlaulu, jonka nappasin kirjakierrätyshyllystä Kuopiosta. Emmi Itärannan Teemestarin kirja odottaa elokuuta ja lukemisen vapautta.

Perjantaina kävin kirjastossa etsimässä sopivaa luettavaa viikonlopuksi, kevyttä ja vaivatonta. En löytänyt haluamaani. Koska yöpöydällä makasi tuo Sudenlaulu, oli vähintäänkin loogista ottaa mukaan Suden lupaus. Samaisella kirjastoreissulla mukaan tarttui vaikka mitä uusia lasten- ja nuortenkirjoja, mm. Paretskoin uusin Shell's Angles ja Kalajoen hiekat, joka on nyt sunnuntaina jo osan perhettä lukema. Kirjasta on puhuttu suu vaahdossa, ja minulle on spoilattu kirjan loppu. Pitää lukea sekin spoilauksesta huolimatta! Vaimotesti vaikuttaa vetävältä, mutta jotenkin vapaata kapasitettia tuntuu omassa päässä olevan todella vähän. Sekin siis kesken.

Lionel Shriver on yksi suosikkikirjailijoistani, vaikka olen lukenut häneltä vain yhden kirjan, Poikani Kevinin. Siinäpä sitä on ollutkin. Olen kiertänyt muita hänen kirjojaan kuin kissa kuumaa puuroa, odottaen sopivaa hetkeä altistaa itseni jollekin sellaiselle, mitä Poikani Kevin minulle lukijana teki. Sain kirjan Jonnekin pois bloggariystävältä ja se oli menoa samana päivänä. Olen yrittänyt lukea kirjaa pienen tirauksen joka ilta, vaikka olen tullut pelien takia myöhään nukkumaan. Teoksen aihe, vanhenevan pariskunnan elämä tavanomaisen kriisin keskellä, ei ole erityisen koukuttava, mutta käsittelytapa ja Shriverin tapa kirjoittaa ja kuvata henkilöitä on!

Jonnekin pois alkaa keski-ikäisen miehen kotoa eräänä päivänä. Teoksen ensimmäinen lause: "Mitä on pakattava mukaan, kun lähtee loppuiäkseen?" aloittaa sellaisen tarinan miehestä ja hänen vaimostaan, että ainakin minä lukijana olen aivan haltioitunut. Tapahtumat ovat aivan tavallisia ja mielestäni myös tarinan henkilöt arkisia, mutta jotain erityistä teoksessa on. Minusta tuntuu, että Shriver on uuttanut jotain tiivistynyttä ihmisenä olemisesta näihin teoksiinsa, mutta hän tarjoilee tämän ihmeaineen tavallisena vetenä tekemättä itsestään tai työnsä jäljestä mitään numeroa.

Olen lukenut vasta yhden kolmasosan, teosta on vielä jäljellä jonkin verran ihanan paljon. Onni on yöpöydällä oleva hyvä kirja, joka on kesken luvun. Shriverin Jonnekin pois on onnea koko mitaltaan, vaikka pelkään, että joudun vielä suremaan tämän tarinan kanssa. Ote kirjasta:

"Glynisille matka päätöksestä tekoon oli kuin hyppy tulvivaan jokeen romahtaneen sillan raunioilta. Tosin sanottuna hänellä oli moottori, mutta sen käynnistyskytkin oli viallinen. Hän päätti tehdä jotakin, mutta mitään ei tapahtunut. Se oli synnynnäinen suunnitteluvirhe, jolle hän ei luultavasti voinut mitään."

Teos: Jonnekin pois (So Much for That)
Tekijä: Lionel Shriver
Kääntäjä: Seppo Raudaskoski
Kustantaja: Avain
Julkaisuvuosi: 2011 (alkuperäinen 2010)