keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Vanhan kirjan päivänä Pasaatituulet


 
Luen pääasiassa vanhoja kirjoja. En erityisesti tarvitse uutuuskirjoja, koska kaikki lukematon on minulle uutta. Minulle uusia kirjoja on siis maailma täynnään. Ihminen elää tietyssä ajassa ja paikassa, mutta kirjat antavat lukijoilleen mahdollisuuden olla hetken jossain aivan muualla.

Olen aiemmin kertonut lohtukirjoistani (osa yksi ja osa kaksi), joihin palaan kerta toisensa jälkeen. M.M. Kayen Pasaatituulet on juuri sellainen. Tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun puoliväliin. Päähenkilö on nuori bostonilainen nainen, Hero Athena Hollis. Hän on reipas, itsetietoinen ja varakas. Tarinan alussa valotetaan Heron perhettä ja hänen luonteenpiirteidensä kehittymisen syitä. Leskivaimo Biddy Jason on ennustanut Heron lapsuudessa hänen tulevaisuuteensa kuuluvan aurinkoa, suolaista vettä ja saaren täynnä mustia miehiä. Ote kirjasta:
"Seuraavana aamuna pasaatituulet puhalsivat jälleen voimakkaina. Ja koko seuraavan päivän satoi, kuten myös sitä seuraavan. Se oli lämmintä, herkeämätöntä sadetta, joka ryöppysi äänekkäästi alas kattokourusta ja valui vuolaana palmujen lehvistöstä vatkaten maanpinnan roiskuvaksi mutavelliksi."

"Onko olemassa puita, jotka ovat kuin luudanvarsia?" Kuva Pixabay.
Nuori Hero on läheisilleen piinallisen toimelias puuttuessaan kaikkiin epäkohtiin, joita hän maailmassa löytää. Eräs suurimmista epäkohdista on orjuus. Hero matkustaa kutsun saatuaan Sansibariin, jossa on ainoa häntä kosiskelut nuori mies, Clayton Mayo. Halu laupeudentyöhön on epävarmaa sulhasta vahvempi motiivi epäkorrektille matkalle maailman toiselle puolen.  Jo laivassa Hero kuulee Sansibarin eräästä konnasta, Rory Frostista, josta sukeutuu tarinan toinen päähenkilö. Hän on syntyjään englantilainen ja huhujen mukaan sotkeutunut kaikkiin laittomuuksiin murhista aseiden hankintaan ja orjakauppaan. Hero pääseekin tarinan aikana tutustumaan Roryyn perusteellisesti.

Eniten minua on vetänyt Pasaatituulien maailmaan kahden päähenkilön mielenkiintoisuus. Hero on yhtäaikaa ihana ja ärsyttävä. Monet hankalat tilanteet saavat alkunsa Heron mielipiteistä ja niitä seuraavista toimista. Hero joutuu tarkistamaan omia jyrkkiä näkemyksiään ja miettimään asioita uudelleen. Rory puolestaan on mielenkiintoinen ja melkoisen monitahoinen ollakseen paikallinen pahis ja merirosvokapteeni. Ote kirjasta:
"Siihen [sukuvaakunaan] liittyvä tunnuslause Minä otan, mitä haluan, tuntui sopivalta, mutta itse kirjat muodostivat varsin merkillisen valikoiman. Ne eivät olleet lainkaan sellaisia, joita olisi odottaut löytävänsä orjakauppiaan hyllystä, sillä ne käsittivät muun muuassa elämänkertoja ja kuvauksia sotaretkistä. Kreikkalaisia ja roomalaisia klassikoja, kolme eri käännöstä Odysseiasta ja kaksi Iliadista. Koraani, Talmud, Apokryftiset kirjat, Kungfutsen analektit, Biographia Juridica ja Amiraliteetin käsikirja olivat samassa hyllyssä kuin Marco Polon matkat, Malloryn Morte d'Arthur, Don Quijote ja Lavengro, kun taas yksi metallurgiaa käsittelevä kirja ja kolme lääketieteellistä opusta yhdessä Modernin tykistön periaatteiden ja käytön kanssa olivat varsin omalaatuista seuraa Shakespearen kootuille teoksille ja Walter Scottin romaaneille."
Pasaatituulet on dramaattinen, romanttinen, viihdyttävä ja hauskakin tarina. Huomaan eri lukukerroilla löytäväni myötätuntoa vaihtelevan määrän tarinan keskeisiä henkilöitä kohtaan. Pasaatituulet tuo mieleeni ainakin kaksi kirjaa: Mitchellin klassikkon Tuulen viemää ja tammikuussa lukemani Punaista tomua.

Teos: Pasaatituulet (Trade Wind)
Tekijä: M. M. Kaye
Kääntäjä: Aarre Lehtonen
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 1986 suomeksi, alkuperäinen julkaistu 1963.

Lisää vanhaa ja hyvää luettavaa löytyy tänään 9.4. 2014 ainakin seuraavista blogeista:
Café pour les idiots
Kirsin kirjanurkka
P. S. Rakastan kirjoja
Kirjasfääri
Tuulevin lukublogi
Nenä kirjassa
Sockerslott
Muumilaakso / Mumindalen
Kirjava kukko (kulttuuriblogi)
Kulttuuri kukoistaa
Kujerruksia 
Anna minun lukea enemmän 
Sinisen linnan kirjasto
Routakoto
Tarukirja
Yöpöydän kirjat
Orfeuksen kääntöpiiri
Kirjan jos toisenkin
Kirja joka maasta
1001 kirjaa ja yksi pieni elämä

2 kommenttia:

Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkka kirjoitti...

Aah, lukumuistoja menetetystä nuoruudesta! Pasaatituulet ilmestyi aikoinaan Suuren Suomalaisen Kirjakerhon kuukaudenkirjana, joten olen ahminut sen vielä kotona asuessani. Muistaakseni saman kirjailijan teos Kaukaiset paviljongit oli meille äidin kanssa vieläkin vaikuttavampi lukukokemus, mutta aika on saattanut tehdä tehtävänsä. Kiva valinta päivän teemaan, kiitos!

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Kiitos kommentista, Kirsi. Kaukaisista paviljongeista, joka on muistoissani kaksiosainen tai tosi paksu, taitaa olla minisarjakin olemassa. Pitäisikin pitää lukumaraton teemalla "Menetetty nuoruus"! Luettavaa ainakin riittäisi.