tiistai 22. lokakuuta 2013

Vain pahaa unta


 
Vain pahaa unta on kannesta lähtien lumoava sarjakuvateos. Heti kirjan avattuani voin lukea, että kaikki kirjassa oleva on totta henkilöitä myöten. Lukiessa ja kuvia katsellessa erityisesti yölliset tapahtumat ja tunnelmat olivat minullekin kovin tuttuja. Juuri noin väsynyt, aivan kuin teoksen isä, minä olin, kun lapset olivat pieniä ja yöt pilkkoutuivat pieniksi toisiinsa liittyviksi paloiksi, joiden saumakohdat tuntuivat oksettavana uupumuksena koko kehossa.

Vain pahaa unta kertoo tyttären painajaisista ja unista, joita isä saa läpielää päivin ja öin. Kaikki päivällä koettu ja kuultu siivilöityy uniin, joita kirjassa kuvaillaan ja kuvitetaan. Unet on numeroitu (1-16) ja jokaisessa unessa merkkinä on myös kokijansa ja näkijänsä ikä (3-6 v.). Kuvitus on sekä Villen että Ainon käsialaa. Tämä voi kuulostaa kerrottuna kuivahkolta, mutta toteutus on kaikkea muuta.

Vain pahaa unta liikutti minua ja toi mieleen omia muistoja unista ja möröistä. Välillä pelottavassakin unessa löytyi jotain hauskaa. Useampi perheessämme luki jälkeeni kirjan ja kaikki nauroimme erityisesti yhtä kohtaa.
"En saa unta. Pelottaa... Ettei isällä ole aamulla tissejä."
Vain pahaa unta -teosta voi suositella kaikille lukutaitoisille, ikään katsomatta. Se vie lukijansa hetkeksi pois tästä todellisuudesta, kaikille ihmisille yhteiseen toiseen maailmaan.

(Toivottavasti Aino tienaa unillaan hyvin! Kuvatkin olivat upeita. Kenelle tämän voisi ostaa lahjaksi? Itselle?)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!