sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Maria Kuutti: Anna ja Elvis kylpylässä

Maria Kuutti on kirjoittanut lastenromaanin Anna ja Elvis kylpylässä. Olin onnekas, kun pääsin lukemaan tämän ilottelun. Kirjan takakansi antaa lukijan ikäsuositukseksi seitsemästä ikävuodesta eteenpäin. Kuulun siis kohderyhmään.

Kirjan Anna ja Elvis kylpylässä päähenkilö on kahdeksanvuotias Anna, joka on aika topakka tyyppi. Annan perheeseen kuuluvat isän ja äidin lisäksi vauva Veikko ja isoveli Ilari. Annan lisäksi soppaa hämmentää isän äiti, joka asuu perheessä. Mummo on varsinainen luonnonvoima kimallebikineineen ja pilapuheluineen. Annassa on ainekset tulla oman elämänsä mummoksi, sen verran höpöä meininki on. Anna on varsinainen runoilija. Ote Annan runoilutaidoista kirjasta:
Ensin sä synnyt paikkaan uuteen,
siellä sä elät ikään kuuteen.
Sitten siirryt kouluun
ja työskentelet siellä jouluun.

Sitten alkaa jo ikä painaa,
eihän vuodet anna lainaa.
Sitten alat jo sängyssä pysyä,
ja sukulaiset alkaa sulta kysyä:
"Onko sulla vaivaiset luut?
Oi, milloin, milloin sä terveeks tuut?"
Viisikko lähtee kirjan nimen  mukaisesti kylpylään. Sattumukset ovat pieniä ja ainakin osin tuttuja kaikille lapsiperheille, jotka ovat kylpylässä käyneet. Anna on vilkas ja eläväinen ja tutustuu uusiin ihmisiin. Elvis on ihana tuttavuus ja saa kylpyläreissusta enemmän irti Annan seurassa.

Kirja on helppolukuinen. Luvut ovat muutaman sivun mittaisia. Lukutaitoinen koululainen nauttii kirjasta varmasti. Kirjan kuvitus sopii hyvin tarinaan. Kirjassa on Kirkkopellon piirroksien lisäksi kuvia, jotka ovat Ilmari Kettusen tekemiä. Nämä Elviksen piirtämät kuvat ovat hauskoja ja tuovat vähäpuheista Elvistä enemmän esiin tarinassa. 

Anna ja Elvis kylpylässä on hulvaton ja täysin lukijan opettamisesta ja kasvattamisesta vapaa lukukokemus. Kuutti on syöttänyt tekstiin kaikenlaisia kirjaviittauksia, jotka voi ottaa lukuvinkkeinä. Olen jo nyt lukemassa seuraavaa Anna ja Elvis -kirjaa ja sama hilpeä linja jatkuu. Riemastuttavaa!

Kiitos arvostelukappaleesta.

Teos: Anna ja Elvis kylpylässä
Tekijä: Maria Kuutti
Kuvitus: Katri Kirkkopelto
Elviksen piirrokset: Ilmari Kettunen
Kustantaja: Karisto
Julkaisuvuosi: 2014

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Sally Green: Puoliksi villi

Näköjään minun piti tämä(kin) lukea. Murisin vähän tyytymättömyyttäni, kun luin Greenin Puoliksi pahan. Koska tätä sarjaa luetaan meillä kotona, Greenin uutuus tuli sekä ostettua että luettua. Puoliksi pahassahan oli ajatusta, vaikkakin toteutus ei ollut aivan minun mieleeni. Tartuin siis sarjan toiseen osaan epäillen.

Puoliksi villin päähenkilö on Nathan, joka on nyt saavuttanut aikuisuutensa. Kirjan alussa Nathan on pakomatkalla metsässä, joka on hänen suojapaikkansa. Paettavaa riittää, nuori mies ei ole juuri kenenkään suosiossa. Hän tuntee olonsa usein epämukavaksi rakennuksisssa ja ihmisjoukoissa ja kaipaa tilaa ja rauhaa. Nathanilla, joka on puoliksi musta ja puoliksi valkea noita, on erityinen voima, joka on vahva ja vaikeasti hallittava. Ensimmäisessä kirjassa Nathan oli aivan pihalla. Nyt tässä toisessa kirjassa hän oppii joitain asioita itsestään ja hänen elämänsä helpottuu edes rippusen.
"seinävaate piiskaa naamaamme, tartumme siihen hampailla ja riuhtaisemme sen alas. olemme vahva ja valtava ja vaikka seisomme nelin jaloin päämme on korkealla lattiasta."
Vierastin kirjailijan tekstissä käyttämiä tehokeinoja, mm. "petoääntä" (khkhkhkh) ja tekstin lihavointia minäkertojan pohdinnoissa. Kuitenkin Nathanin tarina on kiehtova ja kiinnostava. Ajattelin jopa, itselleni hyvin epätyypillisesti, että monissa kohdissa tarina eteni liian nopeasti ja hyppien. Olisin halunnut kuulla enemmän ja tarkemmin noitien elämästä ja historiasta. Kirja jakautuu viiteen osaan. Joka osassa on useita lukuja, vaikka yksittäiset luvut ovatkin lyhyitä tai hyvin lyhyitä. Tämä lisää teksin katkonaisuutta.

Pidän Nathanista todella paljon. Voin vaivatta kuvitella hänen ulkomuotonsa. Nathanin hahmossa on noidan erityisyyden lisäksi jotain hyvin yleistä ja inhimillistä. Nathan haluaisi liittyä toisiin, mutta ei oikein osaa. Nathan kokee osan itsestään vieraaksi ja joutuu sovittamaan itsessään yhteen asioita, jotka eivät tunnu millään sopivan yhteen. Hän näkee toisten ihmisten reaktioissa itseään kohtaan oman itsensä ristiriitaisuuden.
"Villi on mielenkiintoinen sana. - - Siitä tulee mieleen kesyttömyys ja holtittomuus, mutta eihän luonto ole sellainen, vaan hallittu, järjestelmällinen ja erittäin kurinalainen kokonaisuus. - - Lisäksi eläimet saalistavat tietyillä tavoilla, tiettyinä aikoina ja tietynlaisia saaliseläimiä. Niiden elämä noudattaa aina samaa kaavaa."
Kirjan on lukenut myös Manni P. blogissa Kirjakartano. Hän piti lukemastaan.

Teos: Puoliksi villi (Half Wild)
Kirjailija: Sally Green
Kannet: Tim Green
Suomentaja: Sari Kumpulainen
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2015

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Yancey: Ääretön meri

Luin vuosi sitten Rick Yanceyn nuortenromaanin Viides aalto (tai 5. aalto). Pidin sitä ahdistavana ja hurjana lukukokemuksena. Nyt tartuin ilmeisesti täysin vailla itsesuojeluvaistoa tuon hurjimuksen jatko-osaan. Kirjailija hymyilee leveästi kansilehden sisäliepeessä, mutta minua lukijana ei juurikaan hymyilyttänyt.

Lukukokemuksena Ääretön meri on yhtä kova ja ankara kuin edeltäjänsä. Avaruusolennot ovat miehittäneet ylivoimallaan maapallon ja ihmiset ovat hävitettävä laji, joka voimaltaan  muistuttaa jotain säälittävää pientä otusta. Ote kirjasta:
"Hän oli nähnyt liikaa kuolemaa. Hän tiesi miltä se haisi, maistui, tuntui. Hän kantoi kuolemaa sisällään muistona äidistään, kolmemetrisistä polttorovioista, luista teiden varsilla ja hihnasta, joka kuljetti tuhansittain kuolleita tukikohdan voimalan polttouuniin, jotta tuhkatut vainajat valaisisivat heidän parakkejaan, kuumentaisivat heidän vetensä ja pitäisivät heidät lämpiminä."
Olin lopettamassa kirjan monta kertaa. Luen iltaisin ennen nukkumaanmenoa, ja tämä kirja ei tehnyt hyvää minulle tai yöunilleni. Minulle 5. aalto on väkivallan ja voiman tutkielma. Kirjailija pohtii näissä kahdessa kirjassa ihmisyyttä ja inhimillisyyttä. Muukalaiset valtaavat ihmisten kehot ja elävät niissä. Ne (tai he) käyttävät ihmisiä kasvatusalustoina ja välineinä omille pyrkimyksilleen. Ainakin minä koin lukiessani tarinan henkilöiden voimattomuuden ja alati vähenevän elintilan ahdistuksen. Ihmisten rimpuilu kuvataan lähinnä säälittävänä. Ääretön meri pitää sisällään vähän toivoa ja vähän kiintymystä. Suurin osa tarinasta on lamaantunutta odotusta, epätasaväkistä taistelua tai tuskaista pakoa.

Yancey kirjoittaa hyvin, ja tarina houkuttelee lukemaan eteenpäin. En kuintenkaan pidä siitä tunnelmasta, johon kirjan lukeminen minut jättää. Rankka kirja, joka ei selvästikään ole minua varten.

Teos: Ääretön meri, 5. aalto (The Infinite Sea)
Kirjailija: Rick Yancey
Suomentaja: Ulla Selkälä
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2015 (alkuperäisteos 2014)