torstai 28. elokuuta 2014

Teemestarin kirja

Olen lukenut niin paljon kehuja Emmi Itärannan teoksesta Teemestarin kirja, että päällimmäinen tunne lukemista aloittaessa onkin pelko. Mitä jos minä en pidä tästä kirjasta? Entä jos minä en ymmärrä sitä lainkaan?

Alku onkin minulle vaikeaa, määrittelemättömään tulevaisuuden aikaan sijoittuva pelkistetty tarina sisältää paljon hiljaisuutta ja hallintaa. Itärannan teksti on hyvin kaunista ja täsmällistä. Noria Kaitio on nuori teemestarioppilas, joka opettelee vaativaa elämäntyötään isänsä ohjauksessa. Perhe asuu kaukana isoista kaupungeista. Lukemisen alun vaikeus hiipuu pois, kun pääsen junaan ja omaan rauhaan. Itärannan taitavasti sommiteltu teksti alkaa soljua ja saan kiinni lukemisen rytmistä.

Teemestarin kirja on surullinen tarina ihmisten mahdollisesta tulevaisuudesta. Kuluttamisen aika on loppunut aikoja sitten ja yksittäisen ihmisen elämä on säänneltyä aina veden käyttöä myöten. Teemestarin arvostetussa tehtävässä vedellä onkin erityinen asema. Ote kirjasta:
"Kaikki maailmassa ei ole ihmisten. Tee ja vesi ei kuulu teemestareille, vaan teemestarit kuuluvat teelle ja vedelle. Olemme veden vartijoita, mutta ennen kaikkea olemme sen palvelijoita." 
Pidin paljon Emmi Itärannan esikoiskirjasta Teemestarin kirja. Se on hyvää luettavaa niin aikuisille kuin nuorillekin. Maapallon tila, ihmisen toiminta maailmassa ja yksilön vapaus ovat ainakin teemoja, joita voi miettiä kirjaa lukiessaan. Teemestarin kirja on hyvin filosofinen ja puhdas lukukokemus. On taito kirjoittaa kirja, joka pohtii tärkeitä elämän asioita, mutta väistää latteudet. Itäranta onnistuu siinä upeasti. Ote kirjasta:
"Historialla ei ole alkua tai loppua, on vain tapahtumia, joille ihmiset antavat tarinoiden muodon ymmärtääkseen niitä paremmin... Ja jotta tarinan voisi kertoa, on valittava, mitä jättää kertomatta."
Teemestarin kirja tuo hyvällä tavalla mieleeni Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa. Itärannan teos on klassikkoainesta, ja olen todella iloinen, että kirja on löytänyt tiensä kansainvälisille kirjamarkkinoille.

Teos: Teemestarin kirja
Tekijä: Emmi Itäranta
Kustantaja: Teos
Julkaisuvuosi: 2012

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Lukuhaasteiden väliaikatietoja

Yksi loppuu, kaksi jatkuu ja yksi alkaa kohdallani.

Noin vuosi sitten kokosin arpapelillä luettavaa hyllystäni. Vuoden aikana ennätin lukea seitsemästä kirjasta kaksi! Luin siis Bromfieldin Joki tulvii ja Markandayan Punaista tomua. Kahta aloitin, Canthin Ihmiskohtaloita ja Smileyn Vuonojen kansaa, mutta lukeminen ei edennyt ensimmäistä kolmannesta pidemmälle tällä kertaa. Lopetan itseni härnäämisen ja lähilukuhaasteeni tähän.

Tuulevi Tuulevin lukublogissa viritti tammikuussa vuoden mittaisen haasteen italialaisten kirjojen lukemisesta. Olen tähän mennessä lukenut yhden, Pirandellon Ahdas frakki ja muita kertomuksia. Koska tavoitteeni oli vaatimaton kaksi, uskon venyväni siihen vuoden loppuun mennessä! Toinen jatkuva haaste on Jokken kirjanurkan 14 nobelistin haaste. Tähän mennessä olen lukenut yhden, tuo edellä mainittu Pirandello käy tähänkin! Mutta uurauttani epäilen ja itselleni asettamaani kuuden luetun tavoitetta.

Yksi alkava haaste kohdallani on Karoliinan Kirjava kammari -blogin Iijoki-haaste. Aloittelen siis ilmeisesti Päätalon Nuoruuden savotat -kirjaa ihan näinä päivinä, kunhan sen kirjastosta etsin käsiini.

Ja mihinkään uuteen haasteeseen en lähde. Takana on opiskeluun liittyvää pakkolukemista ja aikatauluja, nyt lukeminen olkoon mahdollisimman vapaata ja aikataulutonta.


perjantai 8. elokuuta 2014

Gabaldonin Muukalainen sarjana Ylelle!

Olen monta kertaa ylistänyt Diana Gabaldonin Muukalainen-sarjaa. Olen pitänyt sitä luettavien kärkikymmenikössä ja ylistänyt sen kykyä viedä mukanaan muihin maailmoihin ja lohduttaa. Vaikka olen puhunut sarjan aloittavasta Muukalainen-kirjasta, kehuni voi ulottaa koko sarjaan. Diana Gabaldon on kirjoittanut riittävästi luettavaa Clairen ja Jamien seikkailuista 1700-luvulla. Kirjasarjan genre on historiallinen romanttinen romaani. Gabaldonkin kirjat ovat muutakin kuin romantiikkaa, Clairen lääkintätaitojen kehitys sarjan aikana ja hänen kiinnostuksensa luonnosta löytyviin parannuskeinoihin on myös minusta erittäin mielenkiintoista. Pidän Gabaldonin tavasta kuvata mennyttä aikaa. Nykyajasta tulevien henkilöiden suhtautumistapa kaikkeen ympärillään eroaa 1700-luvun ihmisen tavasta. Se pelottomuus, jolla Claire katsoo miehiä ja naisia, poikkeaa toista ja tekee Clairesta erilaisen ja pelättävän. Sarja on poikinut sivujuonnekirjoja, jotka liittyvät lordi John Greyn elämänkiemuroihin.

Syy, mikä sai minut lukemaan sarjan aloitusosan TAAS uudelleen, oli netistä löytyvä varsin tehokas mainostus kirjasarjaan liittyvään TV-sarjaan. Starzin tuottama ensimmäinen kausi on tehty ja se kattaa juuri tuon ensimmäisen kirjan. Claire ja erityisesti Jamie herättää faneissaan (myös minussa) voimakkaita tunteita. Onko sarjan Jamie juuri sellainen, kun kirjailija Gabaldon hänet kuvaa? Ehkä ei aivan, mutta aika hyvin trailereiden ja kuvien perusteella on onnistuttu. Jokainen lukija on luonut itselleen kuvan 1940-luvun lopulla elävästä sairaanhoitaja Claire Randallista, joka joutuu vetäistyksi menneisyyteen. Jokainen lukija lienee myös miettinyt mieleensä, miltä James Alexander Malcolm MacKenzie Fraser eli Jamie näyttää, miten hän kävelee ja puhuu. Jos haluaa etukäteen varmistaa, miten Starz näyttää selvinneen haasteista, netti on täynnään klippejä aiheesta. Kannattaa katsoa vaikkapa tämä ja tämä.

Eilen ainakin Twitterissä levisi tieto, että Yle on hankkinut sarjan esitysoikeudet Suomeen. Kiitos Yle! Esitysajankohta on vielä auki. Kyllä minä jaksan hetken odottaakin. Luettavaa löytyy.

1. Muukalainen, 2. Sudenkorento, 3. Matkantekijä, 4. Syysrummut, 5. Tuliristi, 6. Lumen ja tuhkan maa, 7. Luiden kaiku.