lauantai 4. heinäkuuta 2015

Laura Save: Paljain jaloin

Laura Saven kirja Paljain jaloin tuli minulle luettavaksi. Luin kirjan nopeasti, koska se asettui niin liki. Lukijana minulla oli mahdollisuus säädellä kokemiani tunteita nopeuttamalla lukemista tai laittamalla välillä kirjan kokonaan pois. Kirjan kirjoittajalla tätä mahdollisuutta ei ollut, vaan hän joutui elämään läpi sairauden. Ote kirjasta:
"Kaikki kuvaamasi liittyy tuohon sairaudenvaiheeseen ja on ihan normaalia. Anna vain itsellesi aikaa. Tunnut voivan kaikesta huolimatta ihan kohtalaisesti.
Ei! Väärin! Olen aina tällainen rauhallisennäköinen ja -oloinen, se on sukuvika. Sillä ei ole mitään tekemistä normaalin kanssa! Olen haavoittunut villieläin, josta ei hätä ja sairaus näy päällepäin. Sisältä olen ihan kuollut."
Paljain jaloin muodostuu päiväkirjamerkkinnöistä ja muistoista, vaikka onkin romaani. Nuori nainen, joka opiskelee, on parisuhteessa ja pienen lapsen äiti, sairastuu luusyöpään. Kirja kertoo sairaudesta ja kuolemasta, mutta myös elämästä ja rakkaudesta.

Paljain jaloin itketti, tuli uniin ja ahdisti. Vakava sairastuminen, sen vaikutus ihmisen elämään ja läheisiin tuli kirjan kautta hyvin selväksi. Paljain jaloin onnistui myös hymyilyttämään ja lohduttamaankin. Ote kirjasta:
"Olemme perustaneet Otson kanssa kaljukerhon. Kerhon virallisena tavoitteena on kasvattaa hiuksia ja opetella kävelemään. Tällä hetkellä minä johdan kävelyssä ja Otso hiustenkasvatuksessa. Kerhossamme on reilu meininki ja kannustava ilmapiiri."
Paljain jaloin on ehdottamasti lukemisen arvoinen. Sairaus, jolla on voimia muuttaa monen ihmisen elämä ja aivan oma aikataulunsa, ottaa lujan otteen ihmisestä. Kuitenkin ihmisen elämä kaikkinensa on muutakin kuin sairaus, terveyden puuttuminen ja lähestyvä kuolema. Paljain jaloin kertoo rakkaudesta puolisoon ja lapseen, suhteista toisiin ihmisiin, omista toiveista ja halusta tulla nähdyksi ja rakastetuksi.

Teos: Paljain jaloin
Tekijä: Laura Save
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2013

torstai 2. heinäkuuta 2015

Kim Izzo: Avioliitto Jane Austenin tapaan

"Olin kymmenvuotias. kun Nana luki minulle ensimmäisen kerran Ylpeyden ja ennakkoluulon. Austen oli minulle lohturuokaa."
Ostin itselleni Kim Izzon Avioliitto Jane Austenin tapaan. Ajatukseni oli hankkia viihdyttävä kirja, jossa olisi riittävän paljon yhteistä Jane Austenin kirjojen maailmojen kanssa. Kansi oli mielestäni hyvin sievä vaaleanpunainen viritys.

Päähenkilö Katherine Shaw on nelikymppinen sinkku, jolla on elämänkriisin siivittämänä kova hinku löytää rikas mies ja mennä hänen kanssaan naimisiin. Ärsyynnyin jokusen kerran kirjaa lukiessani. Tarinassa Jane Austenia luettiin kuin piru Raamattua, täysin tarkoitushakuisesti ja väärin. Avioliitto Jane Austenin tapaan viihdytti minua hetkittäin, mutta samaan aikaan ärsytti sen verran, että saldo jäi aikalailla nollille.
"Matkalla hissiin aloin kuitenkin epäillä itseäni armottomasti. Mistä tämä Kate oli oikein putkahtanut? En ollut koskaan eläissäni häikäilemättömästi napannut muuta kuin viimeisen leivoksen jälkiruokatarjoittimelta. Nyt tämä niin sanottu uusi ja paranneltu versio Katesta oli lähdössä treffeille aikomuksenaan viekoitella miestä vain tämän rahojen takia. En tuntenut tätä Katea, joka poistui hissistä ja asteli varmoin askelin aulan poikki, enkä sitä paitsi ollut varma, pidinkö hänestä yhtään sen enempää kuin Mariannekaan."
Luulen, että lukija, jolle Jane Austenin romaanin eivät ole tuttuja, voi nauttiakin Izzon kirjasta. Austen-fanille puolestaan kirjat eivät mielestäni lainkaan sovi. Lukekaa ne alkuperäiset teokset.

Kirja on luettu ja puitu seuraavissa blogeissa:
Nenä kirjassa (ei pidetty)
Kirjan jos toisenkin (eipä täälläkään oikein pidetty)
Tuijata. Kulttuuripohdintoja (siedettiin, ei tykätty)

Teos: Avioliitto Jane Austenin tapaan (The Jane Austen Marriage Manual)
Tekijä: Kim Izzo
Kääntäjä: Sari Luhtanen
Kustantaja:  Schildts & Söderströms
Julkaisuvuosi: 2014 (alkuperäinen 2012)

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Caitlin Moran: Näin minusta tuli tyttö

Luin Caitlin Moranin haastattelun jostain lehdestä ja tiesin heti kaksi henkilöä, joita kirjailijan uusin suomeksi käännetty romaani Näin minusta tuli tyttö kiinnostaisi. Ostin ensin yhden kirjan lahjaksi sisarelleni. Vähän ajan päästä ostin toisen lahjaksi itselleni. Nyt kirja on luettu. Kyllä kannatti!

On viisasta Moranilta, että hän aloittaa kirjan tekemällä pesäeron itsensä ja kirjan päähenkilön, Johanna Morriganin, välille. Sen verran reipas on Johannan tarina. Johanna Morrigan on tarinan alussa 14-vuotias angstipallo. Perheeseen kuuluu Johannan lisäksi hänen isoveljensä, pikkuveljensä, aivan pienet yllätyskaksoset, isä ja äiti. Äiti on totaalisen lamassa, kiitos yllätyskaksosten. Ote kirjasta:
"Kaksosten syntymän jälkeen äidin suu on ollut kapea viiru, hän ei harjaa hiuksiaan ja hän sanoo korkeintaan jotain erittäin sarkastista tai sitten "minua väsyttää aivan kamalasti". Sen vuoksi odottamattomilla kaksosilla ei ole vielä nimiäkään. Siksi Lupin itkeskelee koko ajan, ja siksi minä kuorin alati perunoita ja masturboin jatkuvasti, vaikka minun pitäisi lukea 1800-luvun romaanikirjallisuutta."
Jo heti ensimmäisillä sivuilla ihmettelen itseäni lukijana jälleen. Päädynkö rakastamaan fiktiivistä henkilöä taas? Vastaus on kyllä. Rakastuin luonnonvoimaan, joka ei suostu masentumaan ja lamaantumaan. Johanna kaivaa jostain sisältään sellaisen raivoisan elämänhalun, joka nostaa hänet aina vaan uudestaan elämään. Vaikka hullu tahto on kivuliasta katsottavaa (= luettavaa), se onnistuu pitämään Johannan elävien kirjoissa. Ihana Johanna. Ihana Caitlin Moran.

Moran polkaisee Johannan tarinan hurjaan vauhtiin heti alusta. Johannasta tulee minä, sata vuotta sitten 14-vuotias epävarma ja silti jotain haluava. Johannasta tulee kamala teini, joka tekee vanhempansa ja kaikki sekopäiksi. Johannasta tulee kuka vaan ja ihan jokainen nuori tyttö, josta tulee nainen kauhean tiristyksen kautta ja puoliksi vahingossa. Ote kirjasta:
"Minä olen syvästi loukkaantunut. Eikö perheeni voi tehdä mitään normaalisti? Juuri nyt minun pitäisi tuntea itseni hylätyksi ja ulkopuoliseksi. Sen sijaan Soo-täti vinkkaa, että musiikkitoimittajana "voi kuulemma saada kaikki huumeet ilmaiseksi".
"Johanna ei tarvitse huumeita - hänellä on makkarapasteijoita", äiti sanoo kärkevästi."
Näin minusta tuli tyttö saattaa ärsyttää monia. Tarina on rosoa alusta loppuun. Johanna haluaa menettää neitsyytensä, ja tarinassa riittää itsensä näpräämistä, seksiä, viinaa ja huumeita. Silti tarina ei ole kauhisteltavaksi. Ote kirjasta:
"Olen koko ikäni ajatellut, ettei minulla ole mitään poikien mielestä kiinnostavaa sanottavaa, ja siksi minun kannattaa lähinnä olla hiljaa. Nyt minä kuitenkin tajuan, että maailmassa on koko ajan ollut näkymätön puolisko - tytöt - jolle saatan puhua."
Moranin romaani kertoo Johannan tarinasta noin kolme vuotta. Hymyä ja nauruakin riitti murhetta ja itkua enemmän. Minulle Näin minusta tuli tyttö on järisyttävä lukukokemus ja ehdottomasti lukemisen arvoinen. Tästä tuli vuoden paras lukukokemus.

Näissä blogeissa on myös luettu Morania:
Oksan hyllyltä
Rakkaudesta kirjoihin
Lumiomena
Kirjapolkuni
Kirsin Book Club
Cats, books & me
Lukutoukan kirjablogi

(Olen lukenut todella vähän Schildts & Söderströmsin kirjoja. Nyt on putkeen menossa jo toinen. Mistä nyt tuulee?)

Teos: Näin minusta tuli tyttö (How to build a girl)
Tekijä : Caitlin Moran
Kääntäjä: Sari Luhtanen
Kustantaja:  Schildts & Söderströms
Julkaisuvuosi: 2015 (alkuperäinen 2014)