sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Viides aalto

Eilen sain monta tuntia lukuaikaa pienen reissun muodossa. Suurin ongelmani ennen lähtöä oli kirjan valinta. Vaatimukseni olivat melkoiset. Kirjan pitäisi olla hyvä, ennenlukematon, riittävän helppo vaeltelevalle mielelleni ja yhtäaikaa riittävän pitkä ja riittävän lyhyt. Loppuvalinnoissa pyörittelin neljää eri vaihtoehtoa, mutta onnistuin valitsemaan todella hyvin.

Kirjavalintani eiliselle oli Rick Yanceyn Viides aalto. Lopetin sen tänä aamuna, joten mitoitus osui aivan kohdalleen. Yanceyn tapa kirjoittaa ja viedä tarinaa eteenpäin sääti lukemisrytmini maksiminopeuteen. Viides aalto on nuortenkirja, joka sopii hyvin myös aikuiselle. Itse asiassa tälle aikuiselle kirja oli miltei liian jännittävä ja uhkaava. Mutta vain miltei. Lällyksi kirjaa ei voi moittia.

Viides aalto kertoo lähitulevaisuuden maailmasta, jossa koko ihmiskuntaa uhkaa joukotuho. Yancey onnistuu välttämään sekä saarnaamisen että liian suurista asioista puhumisen. Kertomus pakottaa katsomaan yksittäistä ihmistä ja hänen kohtaloaan, vaikka samalla katsomisen kohteena on koko ihmiskunta.

Alku nappasi kiinni heti. Vai mitä sanotte:
"Avaruusolennot ovat tyhmiä.
En tarkoita oikeita avaruusolentoja. Toiset eivät ole tyhmiä. Toiset ovat niin paljon meitä ihmisiä kehittyneempiä, että niiden vertaaminen meihin on kuin vertailisi tyhmintä ihmistä älykkäimpään koiraan. Kilpailusta ei voi edes puhua.
Tarkoitan avaruusolentoja päämme sisässä."

Päähenkilö Cassie on nuori nainen, jonka elämän ovat maapallolle iskeneet aallot muuttaneet lopullisesti. Kuten kirjan nimi osoittaa viides aalto on käsillä. Cassie kulkee rynnäkkökiväärin kanssa ja joutuu aiheesta pelkäämään ja epäilemään kaikkea ympärillään. Cassie on sekoitus kovaa ja inhimillistä, joka tekee hänestä erityisen mielenkiintoisen seurattavan. Tarinassa on monta kertojaa, mutta pienellä keskittymisellä lukija kyllä selviää tästä.

Kirjan osien nimet kertovat jotain tarinan ulottuvuuksista: Viimeinen historioitsija, Ihmemaa ja Niin kuin kukka ottaa vastaan sateen muutamia mainitakseni. Tarina on täynnä toimintaa ja silti siinä on voimakas filosofinen pohjavire. Ainakin minut Viides aalto pani miettimään olemassaolon oikeutusta, ihmisyyttä ja inhimillisyyttä. Välillä lukiessani olin ihmeissäni, kärsimätön ja loppua kohti aina vaan vaikuttuneempi.

Viides aalto muistuttaa ainakin Nälkäpeli-trilogiaa, mutta on rajumpi ja piti ainakin minua tiukemmassa otteessa. Ilmeisesti tähänkin menestyskirjaan on tulossa jatkoa parin osan verran. Voisin aloittaa kirjan uudelleen vaikka heti, niin mielenkiintoinen Yanceyn kertoma tarina oli. Melkoinen tapaus!
"Mutta jos olen lajini viimeinen, viimeinen sivu ihmiskunnan historiassa, meidän tarinamme ei pääty tällä tavalla, ei helvetissä, mikäli se minusta yhtään riippuu!
Saatan olla viimeinen, mutta olen yhä pystyssä. ---
Koska jos olen viimeinen, niin silloin olen ihmiskunta.
Ja jos tämä on ihmiskunnan viimeinen sota, niin silloin minä olen taistelukenttä."
Teos: Viides aalto (The 5th wave)
Tekijä: Rick Yancey
Kääntäjä: Ulla Selkälä
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2013

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Vanhan kirjan päivänä Pasaatituulet


 
Luen pääasiassa vanhoja kirjoja. En erityisesti tarvitse uutuuskirjoja, koska kaikki lukematon on minulle uutta. Minulle uusia kirjoja on siis maailma täynnään. Ihminen elää tietyssä ajassa ja paikassa, mutta kirjat antavat lukijoilleen mahdollisuuden olla hetken jossain aivan muualla.

Olen aiemmin kertonut lohtukirjoistani (osa yksi ja osa kaksi), joihin palaan kerta toisensa jälkeen. M.M. Kayen Pasaatituulet on juuri sellainen. Tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun puoliväliin. Päähenkilö on nuori bostonilainen nainen, Hero Athena Hollis. Hän on reipas, itsetietoinen ja varakas. Tarinan alussa valotetaan Heron perhettä ja hänen luonteenpiirteidensä kehittymisen syitä. Leskivaimo Biddy Jason on ennustanut Heron lapsuudessa hänen tulevaisuuteensa kuuluvan aurinkoa, suolaista vettä ja saaren täynnä mustia miehiä. Ote kirjasta:
"Seuraavana aamuna pasaatituulet puhalsivat jälleen voimakkaina. Ja koko seuraavan päivän satoi, kuten myös sitä seuraavan. Se oli lämmintä, herkeämätöntä sadetta, joka ryöppysi äänekkäästi alas kattokourusta ja valui vuolaana palmujen lehvistöstä vatkaten maanpinnan roiskuvaksi mutavelliksi."

"Onko olemassa puita, jotka ovat kuin luudanvarsia?" Kuva Pixabay.
Nuori Hero on läheisilleen piinallisen toimelias puuttuessaan kaikkiin epäkohtiin, joita hän maailmassa löytää. Eräs suurimmista epäkohdista on orjuus. Hero matkustaa kutsun saatuaan Sansibariin, jossa on ainoa häntä kosiskelut nuori mies, Clayton Mayo. Halu laupeudentyöhön on epävarmaa sulhasta vahvempi motiivi epäkorrektille matkalle maailman toiselle puolen.  Jo laivassa Hero kuulee Sansibarin eräästä konnasta, Rory Frostista, josta sukeutuu tarinan toinen päähenkilö. Hän on syntyjään englantilainen ja huhujen mukaan sotkeutunut kaikkiin laittomuuksiin murhista aseiden hankintaan ja orjakauppaan. Hero pääseekin tarinan aikana tutustumaan Roryyn perusteellisesti.

Eniten minua on vetänyt Pasaatituulien maailmaan kahden päähenkilön mielenkiintoisuus. Hero on yhtäaikaa ihana ja ärsyttävä. Monet hankalat tilanteet saavat alkunsa Heron mielipiteistä ja niitä seuraavista toimista. Hero joutuu tarkistamaan omia jyrkkiä näkemyksiään ja miettimään asioita uudelleen. Rory puolestaan on mielenkiintoinen ja melkoisen monitahoinen ollakseen paikallinen pahis ja merirosvokapteeni. Ote kirjasta:
"Siihen [sukuvaakunaan] liittyvä tunnuslause Minä otan, mitä haluan, tuntui sopivalta, mutta itse kirjat muodostivat varsin merkillisen valikoiman. Ne eivät olleet lainkaan sellaisia, joita olisi odottaut löytävänsä orjakauppiaan hyllystä, sillä ne käsittivät muun muuassa elämänkertoja ja kuvauksia sotaretkistä. Kreikkalaisia ja roomalaisia klassikoja, kolme eri käännöstä Odysseiasta ja kaksi Iliadista. Koraani, Talmud, Apokryftiset kirjat, Kungfutsen analektit, Biographia Juridica ja Amiraliteetin käsikirja olivat samassa hyllyssä kuin Marco Polon matkat, Malloryn Morte d'Arthur, Don Quijote ja Lavengro, kun taas yksi metallurgiaa käsittelevä kirja ja kolme lääketieteellistä opusta yhdessä Modernin tykistön periaatteiden ja käytön kanssa olivat varsin omalaatuista seuraa Shakespearen kootuille teoksille ja Walter Scottin romaaneille."
Pasaatituulet on dramaattinen, romanttinen, viihdyttävä ja hauskakin tarina. Huomaan eri lukukerroilla löytäväni myötätuntoa vaihtelevan määrän tarinan keskeisiä henkilöitä kohtaan. Pasaatituulet tuo mieleeni ainakin kaksi kirjaa: Mitchellin klassikkon Tuulen viemää ja tammikuussa lukemani Punaista tomua.

Teos: Pasaatituulet (Trade Wind)
Tekijä: M. M. Kaye
Kääntäjä: Aarre Lehtonen
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 1986 suomeksi, alkuperäinen julkaistu 1963.

Lisää vanhaa ja hyvää luettavaa löytyy tänään 9.4. 2014 ainakin seuraavista blogeista:
Café pour les idiots
Kirsin kirjanurkka
P. S. Rakastan kirjoja
Kirjasfääri
Tuulevin lukublogi
Nenä kirjassa
Sockerslott
Muumilaakso / Mumindalen
Kirjava kukko (kulttuuriblogi)
Kulttuuri kukoistaa
Kujerruksia 
Anna minun lukea enemmän 
Sinisen linnan kirjasto
Routakoto
Tarukirja
Yöpöydän kirjat
Orfeuksen kääntöpiiri
Kirjan jos toisenkin
Kirja joka maasta
1001 kirjaa ja yksi pieni elämä

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Sormuksen ritarit

Kaikki te, jotka olette pitäneet Tolkienin Taru sormusten herrasta -trilogiaa itsellenne liian painavana, kiemuraisena, moninimisenä tai pitkäveteisenä lukemisena, luopukaa ennakkoluuloistanne. Tämä klassikko ei ole asemaansa saanut turhan takia. Sen voi lukea, mutta se kannattaa kuunnella. Nyt suosittelen jälkimmäistä!

Eräs syy pitkiin automatkoihin on ollut opiskeluni toisella paikkakunnalla. Opiskelun loppu häämöttää, joten äänikirjaintoilijana pääsin valitsemaan viimeistä herkkua. Hobittihurmion jälkeen valinta oli helppo, haluan viettää viimeiset rauhantunnit (toistaiseksi) J. R. R. Tolkienin suurinta ja loisteliainta tarinaa kuunnellen.

Takana on jo monta tuntia Frodon matkaa sekä kyyneliä ja naurua omiksi tarpeiksi. Olen siis kuunnellut ensimmäisen osan Sormuksen ritarit. Lainaus kirjasta:
"Muut heittäytyivät tuoksuvaan ruohikkoon, mutta Frodo seisoi tovin yhä ihmetyksen vallassa. Hänestä tuntui kuin hän olisi astunut ulos korkeasta ikkunasta, josta näkyi kadonnut maailma. Sen yllä lepäsi valo, jolle ei ollut nimeä hänen kielessään. Kaikki mitä hän näki oli kaunismuotoista, mutta muodot näyttivät yhtä aikaa niin selkeiltä, kuin ne olisivat alunperinkin hahmottuneet ja piirtyneet vasta sillä hetkellä kun side otettiin pois hänen silmiltään, ja niin vanhoilta, kuin olisivat säilyneet aikojen alusta."
Tolkien on sommitellut kaiken hienosti, luonut maailmoja pieniä yksityiskohtia myöten lukijan katsottavaksi, kuunneltavaksi ja koettavaksi. Tarinan kuuleminen, vaikkapa äänikirjan kautta, toimii ainakin minun kohdallani niin hyvin, että koen olevani saattueen mukana ja keskellä tarinaa.
" --- Yhdeksän ihmisille jotka vie tuoni armoton ---"
Tolkienin Sormuksen ritareissa kertoma tarina on hyvin monitahoinen ja aito. Elämän muutokset ja kaiken loppuminen aikanaan on olemassa koko ajan tarinassa. Se, että on kyse sadusta ja fantasiakirjallisuuden klassikosta ei vähennä tunnetta ja uskottavuutta. Kuunnellessani Frodo Reppulin matkan vaiheita kaikki silmieni eteen kuvattu on totta.

Heikki Määttänen on ollut täydellinen valinta lukijaksi, nautin todella hänen äänensä väristä ja lämmöstä. Käytössäni oli cd-versio, kahteen laatikkoon jaetussa äänikirjassa levyjä riittää 20 kappaletta.

Teos: Sormuksen ritarit (Taru sormusten herrasta 1). Alkuperäinen: The Lord of the Rings 1: The Fellowship of the Ring
Tekijä: J. R. R. Tolkien
Kääntäjät: Kersti Juva ja Eila Pennanen, runot kääntänyt Panu Pekkanen
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: äänikirjana 2002 (alunperin 1954, suomeksi käännettynä 1973)