lauantai 28. toukokuuta 2016

Mark Levengood: Vasten auringon siltaa

Kansikuva kustantajan sivulta

Helsinki Lit -viikonloppu sai minut ymmärtämään, että minun pitää lukea Levengoodin kirja. Katsoin Teemalta kirjallisuustapahtumaa helpon vaivattomasti filtin alla yskien ja pidin itseäni onnekkaana. Kiitos rakas Yle Teema! Eräs ehdoton ilon tirskahdus oli Mark Levengoodin ja Rosa Liksomin keskustelu. Mielestäni Liksom ei haastatellut Levengoodia, he kuuntelivat toistensa ajatuksia ja reagoivat kuulemaansa. Jotenkin olen onnistunut olemaan Levengood-katveessa aina tuohon viikonloppuun asti, mutta ei hätää. Päätin korjata asian ja kirjastosta löysinkin miehen uusimman kirjan.

Vasten auringon siltaa on kirja, jonka lukeminen tekee minut iloiseksi. En erityisesti innostu ylenpalttisesta positiivisuuden korostamisesta, mutta Levengoodin omat elämänkokemukset ja hänen kuulemansa jutut väritettynä ja vahvistettuna ovat lohduttavia ja luovat uskoa tulevaan. Vasten auringon siltaa on varmaankin tehty (keski-ikäisille) tavallisille ihmisille, joilla on pilkettä silmäkulmassa. Eli ehkä juuri minulle. Mutta mitäpä sen on väliä, Levengoodin kirja antaa lukijalleen hyviä ajatuksia. Oma suosikkini kirjassa on kirjailijan muisto lapsuuden ystävästä Kimmosta, joka innosti ystävänsäkin lähtemään mukaan soittoharrastukseen. Poikien tavoitteena oli olla sosiaalisesti haluttavampia. Levengood päättää tarinan tiivistämällä elämästä ja siihen asennoitumisesta sellaista, jota ei voi jättää kertomatta. Ote kirjasta:
Kelpaammepas. Me kelpaamme aivan loistavasti. Tietysti me opimme ja kasvamme ja annamme mitä annettavissa on koko elämämme ajan. Mutta me kelpaamme, se on selvä, me kaikki, juuri sellaisina kuin olemme.
Mitä tähän voi lisätä?

Vasten auringon siltaa on helppo ja viihdyttävä luettava. Kirja koostuu pienistä tarinoista. Välillä ollaan Levengoodin lapsuudessa, välillä ruotsalaisjulkkiksen työarjessa tässä ajassa. Kirjan kansikin on onnistunut, sen on tehnyt Eevaliina Rusanen. Kirjassa on Ilon Wiklandin kuvitus.

Kirjan lukeminen vastaa minun kokemusmaailmassani pitkää keskustelua viisaan ystävän kanssa, jolla on puhumisen taito. Aina sellainen ystävä ei ole kuuloetäisyydellä, joten Levengoodin kirja voi toimia rauhoittajana ja ilon tuojana arjen väännön ja väsyttävän toiston keskellä. Itse ainakin aion lukea kaikki Levengoodin kirjat, koska ne tulevat tarpeeseen. Levengoodin kirjat ovat myös tämän yhden perusteella oikein hyviä lahjoja ystävälle.

Teos: Vasten auringon siltaa (Solblekt av livet)
Tekijä: Mark Levengood
Suomentaja: Maija Kauhanen
Kansi: Eevaliina Rusanen
Julkaisuvuosi: 2015
Kustantaja: Kustantamo S&S

tiistai 24. toukokuuta 2016

Kaari Utrio: Rakas Henrietta

(Pussilakana)kukkasten keskellä rakas kirja
Maman näytti epäröivältä mutta Papan ilme oli selvästi helpottunut. 
- Tietenkin, Fabian hoitaa asian niin kuin parhaaksi näkee.
- Se ei ole oikein soveliasta, Maman mutisi.
- Minä en lähde, Henrietta sanoin itsepäisesti.  - Fabian ei pysty taivuttelemaan minua.
- Älkää hupsutelko. Noinkin iäkkääksi ihmiseksi Henrietta käyttäytyy varsin lapsellisesti, eikö totta, setä?
Olen tässä vaiheessa kuukautta/kevättä/vuotta/elämää kohtalaisen väsynyt. Määräaikainen työ päättyy kohta ja tuleva työttömyys mahdollistaa levon. Pienen varaslähdön tähän häämöttävään lepoon otin valitsemalla kirjakseni Kaari Utrion ihanan romaanin Rakas Henrietta. Kirja on minulle hyvin tuttu, olen lukenut sen yli viisi ja alle kymmenen kertaa. Nautin joka kerta sen lukemisesta. 

Rakas Henrietta on Utrion 11. kirja, joten kirjan on kirjoittanut kokenut kirjailija. Alusta alkaen tarina soljuu vaivattomasti ja hallitusti eteenpäin. Rakas Henrietta on kuvaus erään rakkaustarinan alusta. Se on myös ajankuvaus 1800-luvun Suomesta ja tarina erään naisen elämästä. Henrietta Silferhane on minun silmissäni nuori nainen, vaikka hän onkin aikalaistensa ja itsensä silmissä miltei vanhapiika. Henrietta on sidottu säätyynsä ja perheeseensä hyvin monin sitein. Hän on tyytymätön tilanteeseensa ja monien läheistensä elämäntapaan ja -arvoihin.

Henrietta on perheenjäseniinsä verrattuna tervejärkinen ja mukava, mutta se ei ole koko totuuus. Samalla kun Henrietta miettii elämänsä suuntaa ja mahdollista naimisiin joutumista tai pääsemistä, hän tutustuu myös uudella lailla itseensä ja toimintatapoihinsa. Pidän tästä Utrion tavasta kirjoittaa Henrietta näkyväksi myös itselleen vähä vähältä hyvin paljon. Henrietta on mielenkiintoisen särmikäs. Ote kirjasta:
Henrietta tunsi itsensä surkeaksi ja epäonnistuneeksi. Juuri tällaisessa tilanteessa hänen kasvatustaan tarvittiin. Ja tässä hän istui raivoamassa kuin kalamuija, tosin itsekseen mutta kuitenkin.
Henriettaa kosiskelee kohtelias ja moitteeton markiisi Richard de Maury. Myös Ahdelahden kartanon nuori kreivi Fabian Adlercrantz on palannut Suomeen tutkimusmatkoiltaan kaukaisilta mailta. Kaikenlaista dramaattista ennättää tapahtua ennen kuin Henrietan elämä löytää uomansa.

Teos: Rakas Henrietta
Tekijä: Kaari Utrio
Julkaisuvuosi: 1977
Kustantaja: Tammi

torstai 19. toukokuuta 2016

Juha-Pekka Koskinen: Gabriel Hullo & hirveä Hekla

Kansikuva kustantajan sivuilta

Sain luettavakseni Juha-Pekka Koskisen uutuuskirjan Gabriel Hullo & hirveä Hekla. Kirja on ollut minulla luettavana jo jonkin aikaa ja olen sitä lukenutkin pätkissä useampaan otteeseen. Lisäksi olen lukenut kirjan muutaman kerran kokonaan. Tänään päädyin lukemaan kirjaa ääneen puolisolleni ja kohta peruskoulun päättävälle lapselleni.

Gabriel Hullo & hirveä Hekla on Gabriel Hullo -sarjan kolmas kirja. Kirja on mielestäni sopiva viisivuotiaille ja sitä vanhemmille ainakin ääneen luettuna. Myös isommat lukijat ja kuuntelijat nauttivat kirjan kielestä. Koskinen vie Gabrielin, tai Kaapon, tarinaa eteenpäin loppusoinnuin. Kirjaa voi lukea ääneen myös ihan itsekseen. Puolisolleni kirjasta tuli mieleen perheemme suosikki vuosien takaa, Julia Donaldsonin Mörkyli, jossa myös runoillaan.

Kansikuva (yllä) esittelee kirjan kuvitusta. Kuvia kirjassa on paljon ja suurin osa niistä on värikuvia. Pidin paljon kirjan kuvien väreistä ja viivoista. Ne toivat hyvällä lailla mieleeni erään vanhan lastenkirjan, joka oli veljeni suosikki. Kuvat olivat kuitenkin kovin staattisia, olisin kaivannut enemmän liikeen tuntua.

Päähenkilö Kaapo on reipas ja rohkea. Tekosyyn varjolla Kaapo lähtee tutkimaan naapurin pihaa ja taloa, joista kummitustalon poika löytääkin yhtä sun toista. Kirjan nimeenkin päässeestä Heklasta olisin mielelläni kuullut enemmänkin. Ote kirjasta:
Vielä oven raossa
oh hiukan neuvoja jaossa.
Äiti lausuu sanoin tiukin:
"Pysy siellä, missä vaara niukin.-
Vältä kallioita, reunoja jyrkkiä,
leikissä jos alkaa tyrkkiä,
voi pudota ja murtuu luu,
siitä äiti kauhistuu."
Gabriel Hullo & hirveä Hekla on erityisen suositeltava sille lukijalle tai mahdollisen lukijan isommalle lukuseuralle, joka kaipaa vähän toisenlaista luettavaa lastenkirjoista. Kirja vaatii lukijaltaan kielen tajua, mutta toisaalta antaa paljon ihasteltavaa, ihmeteltävää ja innostaa runoilemaan itsekin.

Kirjasta on tehty myös traileri.

Kiitos arvostelukappaleesta!

Teos: Gabriel Hullo & hirveä Hekla
Tekijä: Juha-Pekka Koskinen
Kuvitus: Miranda Mord
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Haamu Kustannus