tiistai 13. helmikuuta 2018

Rosa Liksom: Everstinna

Kansikuva kustantajan sivuilta
Kolmatta vuotta siihen meni ko mie tyhjensin kiven kerrallansa pois siittä reestä, jota olin vetäny perässä.
Olen lukenut Rosa Liksomilta monta teosta, mutta tämä uusin, Everstinna, puhdistaa minut sanoista, muistoista ja kaikesta. Minun tekisi mieleni huutaa ihastuksesta ja ylistää tätä teosta, mutta olen aivan oudossa mielentilassa ja jään miltei sanattomaksi. 

Everstinna kertoo Kittilässä syntyneen naisen tarinan. Merkittävä osa hänen elämäänsä on eversti, joka tekee hänestä teoksen nimen mukaisesti puolisonsa, mutta myös sisäisesti repalaisen ja rikkinäisen naisen. Everstinna elää pitkän elämän ja tekee elämässään monenlaista. Elämänsä vaiheet hän kuvaa tässä teoksessa tavalla, joka haavoittaa lukijaakin.

Tämä kirja värisee minussa aivan erityisellä tavalla. Vaikka everstin pahuus onkin vaikeaa ja vaikuttavaa luettavaa, eniten minua kiehtoo ja puhuttelee minäkertojan sisäinen voima ja elämänhalu. Ote kirjasta:
Mie kasusuin täytheen ikhään, semmoiseksi vallasnaiseksi, paljon nähneeksi naarasuroshirveksi, mistä mulla ei ollu ollu minkhäänlaista aavistusta etes. Luulin aina, että olen etikkaisessa veessä leijuva rahkasammallautta tai jonkunlainen lehmä luontheeltani, mutta mie kasvoinki komeaksi sarvipääksi, joka kattoo jokhaista vastaantulijaa semmoisilla silmilä, että tämän syän meinaa pysähtyä.
Olenhan minä tiennyt, että Everstinna on hyvä. Nyt sain sen luettua, koska käymme sitä läpi seuraavalla Karstulan lukupiirin kerralla. Maltan tuskin odottaa tämän teoksen käsittelyä!

Tällaista kirjallisuutta Suomessa kirjoitetaan suomen kielellä (ja millaisella kielellä) vuonna 2017. Kiitos Rosa Liksom! Bloggarit palkitsivat Rosa Liksomin Everstinnan Blogistanian Finlandia 2017 -palkinnolla. Se oli oikein tehty.

Teos: Everstinna
Tekijä: Rosa Liksom
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: Like

maanantai 22. tammikuuta 2018

Karo Hämäläinen: Yksin

Äänikirjat kuuntelen mieluiten CD-muodossa, autossa ja yksin. Elämäntilanteeni mahdollistaa minulle joka viikko monta tuntia tämän ilon äärellä. Joulukuussa kuuntelin tarinaa miehestä, joka eli, ainakin jos on fiktiota uskominen, elämänsä yksin. Ote kirjasta:
"Millä keinoin minusta oli tullut maailman paras? Kerroin, että olin tehnyt kaiken itse. Vain sillä tavoin oppii tuntemaan kehonsa ja sielunsa, eikä muun tuntemisella ollut väliä. Muut ihmisen ovat arvaamattomia. Ei omaa onnistumistaan voi mitata heidän kauttaan."

Karo Hämäläisen Yksin kertoo tosimaailmassa eläneen juoksija Paavo Nurmen fiktiivisen tarinan. Yksin on äänikirjana kuulijalleen vangitseva kokemus. Mies, jonka koko elämä nopeasti juokseminen on, on mielestäni vaikea ja yksitotinen ihminen koko tarinan ajan. Minäkertoja Nurmi saavuttaa niin paljon elämänsä aikana, mutta katkeruus on sisäsyntyistä ja katse jää itseen. Nurmesta tuleekin mieleen Sinuhe egyptiläinen.

Tartun harvoin kirjoihin, joissa tiedän urheilulla olevan merkittävä rooli. Kuitenkin Zlatan Ibrahimovichin elämäkerta ja Miika Nousiaisen Maaninkavaara olivat hyviä lukukokemuksia. Yksin solahtaa vaivatta samaan luokkaan. Jukka Pitkäsen lukusävy sopi hyvin romaaniin, jonka minäkertoja on miltei maaninen omassa tavassaan toimia.
"Luulin väärin. En ollut enää sama mies, jonka käynnin tunnin. Kone pyörähti muutaman kierroksen täydessä rasvassa, ja juuri kun luulin saaneeni juoksusta taas kiinni, hajosi taas joku kohta. Täytyi korjata, virittää, säätää, ja virittämisen aikana jokin toinen paikka rasittui liikaa, ei kestänyt, vaan päästi höyryt ulos, pihisi pilkallisesti. Olin läkkipellillä paikkailtu höyrymasiina."
Teos: Yksin (äänikirja)
Tekijä: Karo Hämäläinen
Lukija: Jukka Pitkänen
Kesto: 6 CD-levyä eli 6 h 28 min
Julkaisuvuosi: 2016 (kirjana 2015)
Kustantajat: WSOY ja BTJ Finland

tiistai 16. tammikuuta 2018

Fiona Barton: Leski

En pidä jännitysromaaneista ja yleensä onnistun välttelemään niitä. Joulun aikaan olin kuitenkin mielentilassa, jossa aloin lukemaan kotiini tullutta uutuusromaania. Fiona Bartonin Leski muistutti minua Nainen junassa -teoksesta, jonka kuuntelin jonkin aikaa sitten äänikirjana.

Leski kertoo erään naisen ja itse asiassa siinä samalla myös hänen avioliittonsa tarinan. Tarina tapahtuu kahdessa aikatasossa, vuodessa 2006 ja 2010. Kertojia on viisi: leski itse eli Jean Taylor, aviomies Glen, Bella-tytön äiti Dawn Elliot, toimittaja Kate Waters ja poliisi Bob Sparkles. Olennaista tarinassa on rikosepäily, itse rikos ja rikoksen tulkinta. Epäily on lapseen kohdistuva seksuaalirikos, joka ei jätä lukijaa kylmäksi.

En nauti näistä kirjoista, siksi mietin lukemisen lopettamista pitkälle kirjaa lukiessani. Leski ei sisältänyt kamalaa yksityiskohtaista kuvausta, mutta koko ajatuskin rikoksesta ja ihmisen pahuudesta oli minulle melkein liikaa. No, luin kirjan loppuun.

Bartonin kirja on hyvin kirjoitettu ja taitavasti rakennettu. Hän kuvaa useiden eri ihmisten näkökulmasta tapahtumia ja miettii mielettömyyden mieltä. Mikä saa ihmisen pysymään parisuhteessa ihmisen kanssa, jonka reaktioita ja käytöstä ihmettelee todella kuukaudesta toiseen? Barton ei anna kysymykseen yksioikoista tai lällyä vastausta.

Sparkes oli alkanut panna merkille jokaisen Bellan ikäisen lapsen niin kadulla, kaupoissa, autoissa kuin kahviloissakin, ja silloin hän aina tähyili mahdollisia pahantekijöitä. Se oli alkanut vaikuttaa hänen ruokahaluunsa, joskaan ei huomiokykyyn. Hän tajusi, että se oli valtaamassa hänen elämänsä, mutta hän ei voinut sille mitään.
"Bob, siitä jutusta on tullut sinulle pakkomielle", oli Eileen sanonut muutama ilta sitten. "Eikö voida käydä edes ulkona drinkillä ilman että katoat omiin ajatuksiisi? Sinun pitää rentoutua."
Sparkesin oli tehnyt mieli karjaista: "Haluatko sinä, että taas yksi lapsi siepataan sillä aikaa, kun minä juon lasillisen viiniä?"

Kiitos kustantajalle lukukappaleesta.

Teos: Leski (alkuteos: Widow)
Tekijä: Fiona Barton
Suomentaja: Pirkko Biström
Julkaisuvuosi: 2017 (2016)
Kustantaja: Bazar