torstai 30. heinäkuuta 2015

Beth Revis: Across the Universe - Miljoona aurinkoa

"Sitten hän tuo minulle kuljettimen - kokoon taitetun mustan laatikon, jonka reunoissa olevat elektromagneetit tottelevat lattioiden metalliin upotettuja ohjaimia, niin että sillä on helppo kuljettaa painavia tavaroita paikasta toiseen. Hän napsauttaa laatikon auki. Se levittäytyy automaattisesti ja ottaa oikean muodon, ison, syvän suorakaiteen, jonka reunalla olevalla piirilevyllä saa yhteyden painoputkeen."
Kirjoitin eilen nuorten scifitrilogiasta, jonka Beth Revis on kirjoittanut. Across the Universe -sarjan ensimmäinen osa on Matka alkaa. Toinen osa on nyt käsillä oleva Miljoona aurinkoa. Yllä olevan tyyppinen tekniikan kuvailu on mielestäni mielenkiintoista ja kuuluu scifiin.
 
Kirjan Miljoona aurinkoa paperikansi (yllä) ei innosta. Sen sijaan kovien kansien kuvitus (alla) on mielestäni hieno! Se jää näkemättä kirjastosta kirjan lainaavilta.
Across the Universe - Miljoona aurinkoa alkaa suoraan siitä, mihin edellinen kirja jää. Tarinaa kertovat edelleen vuoron perään Seuraaja ja Amy. Toisesta osasta, jossa edelleen ollaan Varjeluksella, sukeutuukin aiempaa osaa jännittävämpi. Amy ottaa selvittäkseen erään mysteerin, itse asiassa hyvin kirjallisen sellaisen. Ote kirjasta:
"Yksi lause, neljä sanaa, toistuu uudelleen ja uudelleen pikkuruisilla kirjaimilla: Saa kaiken toivon heittää. - -
Mutta... ehkä hän tarkoitti jotain muutakin... Koska - minä tunnistan tuon fraasin. Neiti Parker, lukion englannin opettajani, sanoi että se on yksi länsimaisen kirjallisuden tunnetuimpia fraaseja, yhtä tunnettu kuin se, jossa Rhett sanoo Scarlettille ettei välitä tuon taivaallista, tai se, jossa Hamlet puntaroi ollako vai eikö olla. Ken tästä käy saa kaiken toivon heittää - niin on kirjoitettu helvetin porttiin  Danten Jumalaisessa näytelmässä."
Across the Universe - Miljoona aurinkoa sopii hyvin yläkouluikäiselle ja sitä vanhemmalle lukijalle. Tarina on hyvä yhdistelmä scifiseikkailua ja nuoren ihmisen kasvutarinaa poikkeusolosuhteissa (ajattelen tässä erityisesti Seuraajaa). Amyssakin alkoi olla kirjan loppupuolella vähän enemmän tahtoa ja odotan sen vielä lisääntyvän kolmennessa osassa. Miljoona aurinkoa loppuu hyvin jännään kohtaan. Kaikki eivät selviä elossa tästä Varjeluksen vaiheesta. Erimielisyys konkretisoituu yhteisössä. Erityisen hyvää tarinassa on se, että rakkaus ei saa liian suurta osaa, vaan on aika pieni osa Amyn ja Seuraajan elämänkulkua.

Kolmatta osaa ei ole vielä käännetty, mutta ainakin bloggari Hansu on jo kirjan lukenut. Itse jään odottamaan Maan varjoja (tai mikä lieneekään käännös Shades of Earthista). Nyt kirjahyllyssä pötköttänyt kirja on luettu. Kannestaan huolimatta Across the Universe vaikuttaa riittävän hyvältä luettavaksi. Nyt vaan odottamaan kolmatta osaa.

Teos: Across the Universe - Miljoona aurinkoa
Tekijä: Beth Revis
Kääntäjä: Outi Järvinen
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2013 (alkuperäinen julkaistu 2012)

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Beth Revis: Across the Universe - Matka alkaa

"Minä vain juoksin", minä sanon. - - 
"Miksi?" hän kysyy.
Minä kohautan harteitani. "Miksi ei?"
"Se ei ole hyödyllistä." Hän sanoo sen niin kuin hyödyllisyys olisi pyhä asia, ainoa tavottelemisen arvoinen.

Tämän kirja(sarjan) lukeminen alkoi kiemuraisesti. Sain nimittäin joskus viime kesänä lahjaksi tuon Beth Revisin Across the Universe -trilogian toisen osan. Kuitenkin vasta nyt sain aikaiseksi käydä hakemassa sarjan ensimmäisen osan. Ajattelin innostaa kotona jonkun muunkin lukemaan kyseisen nuortenkirjan, mutta erityistä innostusta ei ollut havaittavissa. Ainakin kansi ärsytti meillä muutamaa mahdollista lukijaa.
Revisin Across the Universe - Matka alkaa -kirjan kansikuva on mielestäni harhaanjohtava. Kannessa on kaksi henkilöä, jotka kurottautuvat toisiaan kohti ja ehkä kohta suutelevat. Matka alkaa on mielestäni ensisijaisesti kohtalaisen vetävä scifitarina, jossa kahden ihmisen mahdollinen orastava rakkaustarina on vain sivujuonne.

Matka alkaa käynnistyy pitkällä jäädyttämiskuvauksella, joka öklötti minua. Oksennus kurkussa jatkoin reippaana tyttönä kirjan lukemista, koska toinen osa oli odottamassa yöpöydällä. Kirjalla meni kohdallani aika kauan, että innostuin tarinasta. Kun olin lukenut kirjasta vajaa sata sivua, huomasin tarinan vievän jo vauhdilla eteenpäin.

Tarina kerrotaan kahden päähenkilön kautta: avaruusaluksella syntyneen Seuraajan ja maassa syntyneen Amyn. Seuraaja on nuori mies, joka tietää tulevansa aluksella matkaavan siirtokunnan johtajaksi aikanaan. Tarinan alussa joukkoa johtaa Vanhin. Vanhin perehdyttää Seuraajaa tehtäväänsä. Ote kirjasta:
[Vanhin Seuraajalle:] "Älä tule ylpeäksi. Teet vain sen mikä täytyy, pidit siitä tai et. Siinä ei ole mitään ylpeilemisen aihetta, Vanhimpana olemisessa. Asioihin ei ikinä löydy oikeaa vastausta. Pidät vain heidän hengissä. Ei ole väliä miten. Pidät vain tämän hervetin aluksen hengissä."
Avaruudessa matkaava alus, Varjelus, on jo matkannut niin kauan, että aluksella maapallo ja ihmiskunnan historia on osin unohtunut ja osin muuntunut. Amy herätetään hänelle aivan vieraaseen ympäristöön ja järkytys on molemminpuolinen. Amy on täysin vieras ja herättää pelkoa Varjeluksessa. Vieraus toisaalta kiehtoo osaa matkalaisista ja tämä tuo jännitteitä joukkoon, joka on pyritty pitämään hyvin yhtenäisenä.

Across the Universe - Matka alkaa on nuoren scifiseikkailu, joka on mielenkiintoinen aikuisellekin. Itseäni kiinnosti erityisesti aluksen yhteiskuntarakenne. Henkilöinä yhteisön johtajat Vanhin ja Seuraaja olivat houkuttelevia ja ajatuksia herättäviä. Amy jäi minulle kohtalaisen etäiseksi ja valjuksikin henkilöksi. Olen parhaillaan lukemassa sarjan toista osaa, joka on suoraa jatkoa ensimmäiselle kirjalle.

Kirja on luettu myös muissa blogeissa, siitä ovat kirjoittaneet ainakin Reta Anna Maria, Nina Mari, Sinidean, Kata ja Tessa. Pyrin välttämään muiden blogitekstien lukemista ennen omaa kirjoittamistani. Kun nyt lopuksi luin edellä mainitut postaukset, oli hauskaa lukea useampia kuvailuja hienoista ja houkuttelevista kansista. Jos kansista olisi ollut kiinni, kirja olisi jäänyt minulta kirjaston hyllyyn.

Teos: Across the Universe - Matka alkaa
Tekijä: Beth Revis
Kääntäjä: Outi Järvinen
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2012 (alkuperäinen julkaistu 2011)

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät

Ostin lukulaitteeseeni Jussi Valtosen palkitun He eivät tiedä mitä tekevät. Huomasin kirjailijan (tai kirjan) jo Finlandia-palkinnon jakotohinoissa, mutta varsinainen innostukseni alkoi äänikirjasta Siipien kantamat. Jussi Valtonen on taitava kirjailija, ja olin lukijana aivan tarinan pauloissa alusta asti.

He eivät tiedä mitä tekevät on pohjavireeltään surullinen kirja. Kirja kertoo suomalaisen Alisan, amerikkalaisen Joen ja heidän poikansa Samuelin tarinan. Aluksi tarinassa on riemukkaitakin sävyjä, kun Joe tutustuu Suomeen ja suomalaisiin. Ote kirjasta:
"Käsi - käsit? käseitä? Ei: kädet, käsiä. Ihmiseitten? Ei: ihmisten. Nöyryyttävän, käsittämättömän kurssin aikana selvisi, millaisilla säännöillä täällä pelattiin: hänen odotettiin asettavan koko elämänsä tauolle, kunnes pystyisi esittämään syntyperäistä suomalaista."

Tiesin kuitenkin Valtosta lukeneena, että todennäköisesti alustava käsitykseni kirjasta muuttuisi tarinan edetessä toisenlaiseksi. Ja niin kävikin. Kierrokset lisääntyivät ja ahdistus kasvoi. Lopulta luin kirjan kritiikkinä yhteiskuntamme kehitykseen. Ote kirjasta:
"Talo oli kokonaan Matiaksen [Samuelin kaveri, lukiossa] käytössä, koska Matiaksen äiti oli Brysselissä, isä Vietnamissa ja sisko Aurorassa. Äiti neuvotteli finanssikriisin tukipaketeista, isä uuden tehtaan alihankkijoista ja sisko ulkoiluluvista."
Kirja tutkii mielestäni ihmisten voimattomuutta ja kapeakatseisuutta ja ihmistä yksilönä ja ryhmän jäsenenä. Perhe on eräs ryhmä, joka näyttäytyy tässä romaanissa mielenkiintoisena ja tutkimisen arvoisena. Laajemmin katsottuna yhteiskunnassa ihminen on luonut omalla toiminnallaan mekanismeja, jotka elävät omaa elämäänsä ja vahingoittavat yksittäisiä ihmisiä ja ihmisryhmiä. Valtosen kirjan muistuttaa minua Risto Isomäen dystopiasta Sarasvatin hiekkaa, joka oli minulle mullistava lukukokemus.

He eivät tiedä mitä tekevät on täynnä tarkkoja ja julmia hetkiä nykyihmisen maailmasta, sen iloista ja pettymyksistä. (Merkitsin noin 30 kohtaa ylös kirjaa lukiessani ja siinä oli vasta tärkeimmät kohdat kirjasta. Pidän paljon lukulaitteen / e-kirjan mahdollisuudesta merkintöjen tekemiseen. Hyvästi irtoilevat paperilirpakkeet. ) Kun kirjassa kuullaan radiossa erään nuoren tekemästä joukkosurmasta, Alinan ajatukset vaikuttavat erityisen koskettavilta. Ote kirjasta:
"Jos tästä keskustellaan, Alina haluaa että se tehdään hysteerisesti karjumalla. Alina haluaa, että tämä asiantuntijakirjailija Hannes Vihinen ja tuo pehmeä-ääninen nainen juoksevat kadulla alasti, rikkovat paikkoja. Tai jos kerran pitää puhua, edes pelottavalla äänellä ja viitaten hahmoihin, joita kukaan muu ei näe. - - Tämä se on, mitä me olemme päättäneet tälle asialle tehdä, hän ajattelee: keskustella asiallisella äänellä radiossa. Pohtia, mitä voisimme asialle tehdä. Kysyä joka vuosi uudelleen ääneen, mitä voisimme tehdä, tohtori se ja se, estääksemme nämä tragediat tulevaisuudessa."
He eivät tiedä mitä tekevät oli minulle erittäin vaikuttava lukukokemus. En tiedä haluanko koskaan enää lukea kirjaa uudelleen. Uskon muistavani olennaisimman kirjasta hyvin pitkään. Mitähän Valtonen seuraavaksi kirjoittaa?

Teos: He eivät tiedä mitä tekevät
Tekijä: Jussi Valtonen
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2014