maanantai 10. marraskuuta 2014

Sydänverelläni kirjoitettu

Gabaldonin Luiden kaiku aloitti höpsötykseni tältä syksyltä, nyt takana on uusi Gabaldon Sydänverelläni kirjoitettu. Vajaa 1200 sivua taattua seikkailua menneessä ajassa, tällä kertaa kahdessa kohti 1770-lukua ja 1980-luvulla. Olin alusta asti aivan täpinöissäni tämän kirjan kohdalla. Gabaldon pyörittää melkoista myllyä lukuisine henkilöineen, aikoineen ja paikkoineen onnistuen pitämään koko tarinan kasassa loppuun asti. Välillä tuli suvantoja ja hidastuksia, mutta sitten tarina taas hyrähti vauhtiin.

Näin Matkantekijä-sarjan kahdeksannen kirjan kohdalla voi sanoa, että jos sarja kiinnostaa, mutta edellisiä osia ei ole lukenut, tästä uusimmasta ei kannata aloittaa. Sarjan ensimmäisestä aloittamalla saa koko ihanuuden itselleen. Joten näppeihin Muukalainen siis vaikka kirjastosta.

Claire ja Jamie ovat koko sarjan ydin, niin nytkin. Siinä missä ensimmäisten osien Jamie oli uljas ja komea nuorukainen ja monella lailla tunteita herättävä henkilö, on nyt ukki-ikäinen Jamie yhtä viehättävä ja kiinnostava, vaikkakin hivenen eri lailla. Jamieta voi ihailla niin miehenä, isänä, ukkina kuin oman sukunsa ja yhteisönsä johtajana. Kaiken kaikkiaan Sydänverelläni kirjoitettu on täynnään mielenkiintoisia henkilöitä, tapahtumia ja ihmissuhteita. Ote kirjasta:
Jem päästi taas vaimean skottiäänen, ja Bree katsahti häntä sivusilmällä.
"Teetkö sinä tuo tahallasi?"
Jem katsoi äitiään hämmästyneenä. "Minkä?"
"Unohda koko juttu. Kun sinä täytät viisitoista, niin lukitsen sinut kellariin."
"Mitä? Miksi?" poika tiukkasi närkästyneenä.
"Koska siinä vaiheessa sinun isäsi ja isoisäsi alkoivat hankkiutua todellisiin vaikeuksiin, ja sinut on ilmeisesti veistetty täsmälleen samasta puusta."
"Ai." Jem vaikutti tyytyväiseltä vastaukseen ja vaikeni.
Jollain ihmeellisellä tavalla Gabaldon on saanut ympättyä tarinaan mukaan henkilökohtaisia rakkauksiani: Walt Whitmanin ja Doctor Whon! Sähköisestä vetovoimasta kirjoittava runoilija Walt Whitman pääsee kirjaan runon kautta. Ote kirjasta:
-- kun hän kulkee ohitse, on se kuin runoista parhain ja ehkä vielä enemmän; hänen selkänsä kaihoan nähdä, hänen niskansa kaaren ja olkapään.
Hän ei muistanut enempää, mutta siihen ei ollut tarvettakaan; hänen mielensä oli tyyntynyt. "Minä tuntisin sinut missä tahansa", hän sanoi hellästi miehelleen ja nosti lasia, jossa oli enää tilkka viiniä. "Slàinte."
Mikäs tässä nyt on sitä höpsötystä? Huomaan ajattelevani todella Jamieta, Clairea, Briannaa, Rogeria ja vaikkapa nuorta Iania todellisina ihmisinä. Gabaldon on kertonut heistä niin mukaansatempaavasti ja perusteellisesti, että uskon mielessäni heidän kaikkien olevan todellisia eläviä ihmisiä kaukana historiassa. He elävät 1700-luvulla, hengittävät ja hikoilevat, vuotavat verta ja tahtovat kädet nyrkissä. Ihmeellistä. Lukiessani Gabaldonin kirjoja en varsinaisesti lue, vaan elän tarinaa. Kaiken huippuna kesällä 2015 Yle näyttää Matkantekijä-sarjan ensimmäisen kirjan pohjalta tehdyn tv-sarjan, joka todennäköisesti höpsähdyttää minut lopullisesti.

Teos: Sydänverelläni kirjoitettu (Written in My Own Heart's Blood)
Kirjailija: Diana Gabaldon
Suomentaja: Anuirmeli Sallamo-Lavi
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2014

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Puiden tarinoita: Ritari

Maaliskuussa ihastelin Puiden tarinoita -sarjan ensimmäistä satukirjaa, Puuseppää. Nyt sarjan toinen osa on ilmestynyt. Jokainen teos Puiden tarinoita -sarjassa on kuitenkin itsenäinen tarina, joten nyt ilmestynyt Ritari ei kaipaa pohjalle luettua Puuseppää.

Ritari kertoo kuningattomasta valtakunnasta, jota ritarit ovat hallinneet. Ajan kuluminen, ikääntyminen ja kuolema ovat läsnä sadussa, jossa vuorilla asustava lohikäärme on ollut voittamaton jo vuosikymmenet.

Ritari on mielestäni hieno satu. Se kertoo ajan kallisarvoisuudesta, ihmisen elämä on vain hetki. Ote kirjasta:
- Rakkaus ei pakene, sanoi Prinsessa. - Se juurtuu. Se pysyy, kasvaa, kantaa hedelmää ja uhmaa kaikkea sitä, mikä on mahdotonta ja toivotonta.
Tässä kauniissa ja harkitussa teoksessa mielestäni tarina loisti erityisesti. Matka pojasta vanhukseksi on yllättävän lyhyt. Toisaalta ihminen on muutakin kuin lihaa ja verta, kuten satu ritarista todistaa. Tahto ja sitoutuminen merkitsevät paljon, ja kaikkein pienimmässäkin piilee yllättävä voima. 

Ritari sopii edeltäjänsä tapaan loistavaksi lahjaksi niin koululaiselle kuin aikuiselle. Pieni hetki kauniisti kuvitetun sadun äärellä virkistää mieltä ja vahvistaa sielua kummasti näin marraskuussa.

Teos: Ritari (Puiden tarinoita)
Kirjailija: Iiro Küttner
Kuvittaja: Ville Tietäväinen
Kustantaja: Books North
Julkaisuvuosi: 2014

Sain kirjan arvostelukappaleena. Kiitos kustantajalle!

lauantai 8. marraskuuta 2014

Kimmel

Kun Vilja-Tuulia Huotarisen uutuus Kimmel ilmestyi kotiimme, yläkouluikäinen tyttäreni bongasi kirjan ja sanoi haluavansa sen luettavaksi heti jälkeeni. Syynä oli Valoa valoa valoa, josta hän oli pitänyt paljon. Itselläni tuo monien kehuma kirja on vielä lukematta.
Kimmel, häikäisevän pinkkiin kääritty, on kaunis ja syvämerkityksinen kertomus nuorista naisista. Kirja alkaa tiistaina tytön lähtiessä matkaan. Vanhemmat pahoittelevat maailmaan jääneitä sotkuja ja hyvästelevät tyttärensä, 16-vuotiaan Kimmelin. Teos koostuu Kimmelin matkallaan kohtaamista tytöistä ja hänen tutustumisestaan heihin. Jokainen tyttö on omaääninen, vaikka minulle lukijana juuri Kimmel oli kaikista kiinnostavin. Vähän aikaa sitten hehkutin Katajavuoren Wenla Männistöä ja hänen ihanaa röyhkeyttään. Kimmel ei ole röyhkeä, mutta tapa, jolla hän seisoo omilla jaloillaan ja uskaltaa olla oma itsensä, on ihailtava. Kimmel hehkuu uskallusta ja voimaa.

Minulle Kimmel on tarina rohkeudesta. Kimmel tapaa ikäisiään nuoria naisia, jotka ovat omassa elämässään kukin tärkeän ja usein vaikean asian äärellä. Kimmel ei ole kuitenkaan vakava tai raskas luettava, vaan pikemminkin hyvällä tavalla keveä. Kimmel sisältää mm. särkyneen sydämen hoito-ohjeen, josta on apua niin pojille kuin tyttöjä vanhemmillekin lukijoille.

Ote kirjasta:
Tyttöä ei naurattanut.
- Äiti sanoo, että lukeminen kannattaa aina.
- Mitä isä sanoo?
- Isä sanoo, että hänen firmansa saisi minusta hyvä sihteerin.
- Hmm, vastasi Kimmel.
Ja nyt tyttö suoristi selkänsä ja kääntyi. Hän laski oranssin huppunsa hartioille ja katsoi Kimmeliin ja Kimmel näki hänet selvästi. - -
- Sinä olet kyllä Johtaja etkä mikään sihteeri, Kimmel sanoi.
Kimmel todella näkee tapaamansa ihmiset ja se kertoo Kimmelistä paljon. Huotarisen kieli on huolellista, harkittua ja ilmaisuvoimaista. Kimmel sopii luettavaksi hyvin niin nuorille kuin vanhemmillekin lukijoille. Vaikka sivuja on reilut sata ja kirja on nopealukuinen, tarinan nuoret naiset jäävät mieleen pitkäksi aikaa.

Teos: Kimmel
Kirjailija: Vilja-Tuulia Huotarinen
Kustantaja: Karisto
Julkaisuvuosi: 2014

Sain kirjan arvostelukappaleena. Kiitos kustantajalle.